Kyllä voi pieni poni piristää päivää niin suuresti! Edellispäivänä tunnelmat olivat niin katossa, että hymylle ei näkynyt loppua ja hevosta olisi voinut ylistää maailman loppuun asti. Heräsin tiistaiseen päivään ihan poikkeuksellisen virkeänä ja iloisena, kun aurinko paistoi ihanasti silmään. Olin Emmalla yötä ja hän tuli mukaani tallille kameran kanssa, mikä yhdistettynä ihanaan talvisäähän tiesi upeita kuvia. Suunnittelimme automatkalla jo hieman päivän kulkua, mikä toteutuikin paremmin mitä osasin kuvitella.
Tallille tultua ilma oli edelleen yhtä nätti, vaikka tummat pilvet uhkasivatkin pilata suunnitelmamme. Issikat olivan nauttimassa auringonpaisteesta ulkona, mutta raukat joutuivat raahautumaan sisälle puunattavaksi. Hugo oli karsinassa yllättävän sosiaalinen ja halusi olla mukana kaikessa tekemisessä, mikä piristi mieltä. Tuon karvakorvan kanssa seurusteleminen on aina yhtä mukavaa! Oltiin ihan ennätysajassa saatu ponimme kuntoon hankitreeniä varten ja suuntasimme lumista kenttää kohti.
 |
| Tässä vapaammassa muodossa hölkkäilyä, kuskilla hymy herkässä :) |
Kentälle päästyämme tunnustelimme ensin miltä hevoset tuntuivat, sillä ulkona ne ovat aina hieman virkeämpiä kuin maneesissa. Ajattelin ratsastaa vain kevyesti ja rauhallisesti, sillä lumessa tarpominen on varsinkin tottumattomalle hevoselle raskasta. Käveltiin hyvä tovi pidemmällä ohjalla tehden satunnaisia ympyröitä pääasiassa asetellen ja taivutellen hakien hyvää ja rentoa käyntiä. Hugo tuntui jo alusta alkaen erittäin miellyttävältä ja vastaanottavaiselta, joten siirryin raviin taivuttelemaan suoralla uralla. Muutaman kierroksen verran annoin hevosen liikkua siinä tahdissa ja siinä muodossa kuin se halusi, mutta pikkuhiljaa keräilin ohjia käteen ja jäin työstämään ravia ympyrälle. Ja voi vitsi miten hyvältä ruuna tuntui! Se ei yhtään vastustellut ohjaa tai muitakaan apuja, vaan ravasi rentona ja hakeutui itsellään enemmän eteen-alas muotoon. Juuri tätä hain takaa, jotta saataisiin hankitreenistä kaikki hyöty irti. Fiilistelin ravia molemmissa suunnissa ja otin mukaan treeniin siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Hangen takia Hugo ei jaksanut juosta apuja karkuun, vaan käynnissäkin se todella käveli ja pystyin keskittymään muuhunkin kuin vain hevosen rauhalliseksi saamiseen.
Siirtymisten ohella jatkoin harjoitusravissa työstämistä niin ympyrällä kuin suorallakin ja hevonen tuntui edelleen hyvältä. Sallalle ja Emmalle ehdinkin jo moneen otteeseen hehkuttaa hevosen hyvää ratsastettavuutta, pitäisi ilmeisesti tästä lähtien vetää kaikki treenit hangessa ;) Tässä vaiheessa olin ehtinyt ratsastaa ehkä vasta reilu 20 minuuttia, kun päätin ottaa nopeat laukat ja alkaa lopetella. Laukkaa pyöritin ensialkuun pelkällä ympyrällä, sillä aavistin hevosen innostuvan pukittelemaan uralla. Kun Hugo tuntui hyvältä ja rauhalliselta, kokeilin kerran ratsastaa laukkaa kenttää ympäri. Yhdestä kulmasta se lähtikin pinkomaan hieman kovempaa, mutta olin varautunut tähän ja jäin uudestaan ympyrälle laukkaa työstämään. Toisessa kierroksessa olin edelleen ympyrällä, eikä tässä ollut mitään ongelmaa.
 |
| Tarpoo tarpoo! |
Reilun puolentunnin ratsastuksen jälkeen olin hyvin tyytyväinen treeniin ja aloin kevennellen lopetella. Loppujäähdyttelyjen jälkeen otettiin vielä parit söpöstelykuvat. Tallissa issikat saivat kiitokseksi mehukkaat omenat, mitkä näyttivät maistuvan paremmin kuin hyvin. Kaikille jäi kovin hyvä mieli ratsastuksesta, sillä hieman vaikeamman jakson jälkeen onnistumiset tuntuvat tuplasti paremmilta! Näillä eväillä kohti jatkoa :)
 |
| Ei tainnut Hugoa enää kiinnostaa mun selfiet... :D |
