sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Sunnuntaikävelyllä


Hugoa ei oikein naapurihevosen utelut kiinnostaneet :D Ruoka oli mielessä ja karsinastakin olisi ollut kiva poistua mamman huomaamatta...

Tänään sunnuntaina suunnattiin Ypin ja Sannin seuraksi pitkästä aikaa maastoon. Suunnitelmissa oli tehdä kevyt mutta pitkä käyntimaasto, mikä toteutuikin ihan hyvin. Kiersimme normaaliin tapaan asuinalueen läpi kulkevan lenkin, jonka jälkeen poikkesimme metsään rämpimään. Alun kotipolulla otettiin jo hieman ravia, sillä pohja oli hyvä ja tie suora. Hugokin malttoi nätisti ravata Ypin rinnalla, vaikka yleensä muiden hevosten kanssa sillä tulee kova kilpailuvietti. Koko loppumatka asuinalueen läpi oikestaan käveltiinkin, mikä teki pojille ihan hyvää.

Takaisin kotipolulle käännyttäessä Sanni ja Ypi ratsastivat eri ylämäen ylös kuin me, sillä me emme olisi Hugon kanssa pysyneet noiden hurjapäiden kyydissä mukana laukassa. Me valitsimme siis hieman rauhallisemman askellajin omaan mäkeemme ja ravasimme sen ylös. Päätin ravata seuraavaan risteykseen asti, missä toverimme meitä jo odottelivatkin. Jostain syystä Hugo ei ollut kuitenkaan havainnut toista hevosta ajoissa ja jo lähelle päästyämme se Ypin vihdoin nähtyään veti samantien liinat kiinni ja kääntyi ympäri. Itse sain alitajuntaisesti viimehetkellä harjasta ja kaulasta kiinni, joten en lentänyt leppäkeihään tavoin kaulan yli maahan. Kyllä siinä oli naurussa pidättelemistä, pelästyä nyt hevosta, jonka viimeksi näki 30 sekuntia sitten! Tämän jälkeen jatkettiin metsään hieman kiipeilemään ja samoilemaan.



Metsästä ulos päästyämme poikkesimme vielä vanhalla uittopaikalla kääntymässä sekä ratsastettiin yhden lyhyen tien päähän asti tölttiä, jossa käännyttiin takaisin kotiin päin. Hugo kävi hieman kuumana töltin jälkeen, mutta muutaman metrin Ypin perässä käveltyään rauhottui se paljon. Kotimatka menikin leppoisasti ja rennosti kävellen pitkin ohjin.

Sellainen treeni tälläkertaa! Hugolla on nyt ratsastettu mukavan paljon ulkona, mikä tuo aina hyvää vaihtelua maneesikauteen. Kevätkin on odottelemassa jo ihan nurkan takana, enkä millään enää malttaisi odottaa kauemmin. Tällä kertaa jätin videoon omat äänemme päälle, mutta lisäksi laitoin taustamusiikin, jotta ette kuole tylsyyteen sitä katsoessa :D. Olen ollut muuten nyt jo viikon kovassa flunssassa, joten ajatus ei toimi kovin hyvin. Pahoittelen siis mahdollisia ajatuskatkoksia tekstissä, vaikka koitinkin kirjoittaa tällä kertaa vain lyhyesti.