tiistai 27. lokakuuta 2015

Koulutunti Hugolla 21.10

Viime keskiviikkona meillä olikin viimeinen koulutunti Hugon kanssa, sillä opettajamme muuttaa hevosineen toiselle tallille. Nyt siis vain uutta valmentajaa etsimään! Viimeaikoina tavoitteellinen ja hieman vakavemmin otettava askellajiratsastus on alkanut kiinnostamaan ihan hurjasti, pitäisi vain kunnon valmentaja löytää. Harmikseni askellajivalmentajia ei Turussa tai edes Varsinais-Suomessa liikaa ole.. 

Palataampas tuntiin. Oltiin hieman etukäteen juteltu opettajan kanssa tunnin aiheesta ja tehtävistä ja päädyttiin tekemään harjoituksia, jotka parantaisivat hevosen reaktionopeutta ja saisivat sen herkistymään paremmin avuille. Aloitettiin siis itsenäisen verryttelyn jälkeen tekemään ihan muutaman käyntiaskeleen välein pysähdyksiä tarkoituksena ns. "yllättää" hevonen pysähdyksillä niin, ettei se pystynyt ennakoimaan tulevaa. Tässä Hugosta tuli kovin jännittynyt ja se alkoi purra kuolaimeen vain yhä enemmän turhaantuessaan. Vaikka miten koitin pitää käden pehmeänä ja pysäyttää pelkällä istunnalla, lähti se kokoajan punkemaan tuntumaa vasten ja jäi steppailemaan paikoilleen. Muutaman kerran saatiin suht siedettävät pysähdykset, joista jatkettiin tehtävää ravi-käyntisiirtymisiin.


Käyntiinsiirtymiset sujuivat sentään hieman pysähdyksiä paremmin. Vaikka Hugo kulki edelleen todella jännittyneenä ja epätasaisena, olivat siirtymiset silti hieman sujuvampia eikä lainkaan niin töksähteleviä. Pian jatkettiin tuntia pohkeenväistöillä uraa pitkin, jossa meillä koitui ongelmaksi liika poikitus. Hugo osaa väistää niin hyvin ja pienin avuin, minkä takia alan itse vaatimaan vielä enemmän ja suurempaa väistöä. Alussa meidän väistömme muistuttivat enemmänkin avotaivutusta, sillä jalat kulkivat neljällä uralla. Loppuakohden päästiin takaisin kolmelle uralle ja väistöt olivat todella hyviä. Tehtiin näitä kumpaankin suuntaan ja ruuna tuntui miellyttävältä.


Laukkaa otettiin yksitellen pääty-ympyrällä aina puolikkaan ympyrän verran. Laukannostot ovat meille Hugon kanssa yllättävän vaikeita, mutta niitäkin vaikeampia ovat siirtymiset takaisin raviin. Tämä ongelma ilmeni varsin hyvin tässä tehtävässä, sillä siirtymiset tapahtuivat nopeasti, enkä ollut ottanut laukkaverryttelyä alle. Ruuna kuumeni siis paljon nostoista ja ärsyyntyi vielä lisää, kun ei saanut laukata mielestään tarpeeksi pitkää aikaa. Raviin siirtyessä se alkoi purra ihan älyttömästi kuolaimeen ja juoksi pidättäviä apujani vasten. Videolta sitä ei kunnolla huomaa, mutta tunsin selvästi selkään sen kovapäisyyden. Tässä vaiheessa turhaannuin itse todella paljon ja suutuin hevoselle ehkä liikaakin, mikä jälkikäteen tietenkin harmittaa. Vielä nyttenkään en tiedä syytä tuolle kuolaimeen puremiselle, epäilen vahvasti sen johtuvan noista D-kuolaimista, joita en ole ennen Hugolla kokeillut. Myös maneesissa ponilla on taipumusta olla hieman huonomman oloinen, joten nyt paljon kenttä- ja maastotyöskentelyä alle ennen talvea ja maneesiin lopullista joutumista.



Onko teillä usein huonompia päivä hevosten kanssa? Miten ratkaisette tilanteen?

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Jotain uutta ja tarpeellista!

Viimeviikon lauantaina päätettiin tehdä extempore ostosreissu Emman ja Sannin kanssa First Class Horsen varastontyhjennysmyyntiin hyvien löytöjen toivossa. Kaarsin autollani viime hetkellä paikalle juuri ovien avautuessa, jolloin jono oli pahimmillaan. Harmiksemme tila oli todella pieni ja valikoimaa vähän, jolloin ensimmäiset ostajat pääsivät sisälle ja tyhjensivät koko varaston viidessä minuutissa. Itse olin tullut ratsastushousuja katsomaan, mutten ehtinyt nähdä niitä edes vilaukselta. Luovutin vaatteiden suhteen aika nopeasti ja siirryin pihalle hevostarvikevaunuun. Täältä mukaan tarttui Hugolle kaksi Likit Treat bar -makukiveä, jotka saikin kivasti euron kappalehintaan. Varsinkin tuo omena on maistunut Hugolle paremminkin kuin hyvin, täytyy ilmeisesti hakea niitä kassillinen lisää!

Hieman pettyneinä matkamme jatkui kohti Suomen Ratsutarviketta, joka olikin äskeiseen liikkeeseen verrattuna ihan tyhjä. Saatiin siis kolmestaan rellestää kaupassa alennettuja tuotteita metsästäen ja mukaan pukukoppiin tarttuikin ihanat Back 2 Backin Korsika grippipaikkaiset ratsastushousut! Nämä olivat melkein -50% alennuksessa, joten valitsin housut lähinnä niiden alhaisen hinnan takia. Koskaan aiemmin en ole polvipaikkaisia enkä varsinkaan grippipaikkaisia housuja käyttänyt, joten ostin nämä kokeiltavaksi. Housuja oli saatavilla myös tummansinisinä, mutta harmaa houkutteli enemmän itselleni uutena värinä. Monta uutta asiaa yksissä housuissa, joten miksipä ei! Sanni osti itselleen samanlaiset, joten nyt vain tiimikuvia ottamaan ;) 
Suomen Ratsutarvikkeesta lähti myös Magic Brushin -tyylinen harja Hugolle sekä namipussi molemmille pojille ja myös ne ovat näyttävästi menneet hyvin kaupaksi! Tuon harjan olen todennut jo viime vuonna Edebyssä maailman parhaimmaksi harjaksi, sillä se pehmeydestään huolimatta irroittaa kovemmankin mudan karvasta. Nyt siis oli aika ostaa tuolle kurapöksylle oma taikaharja niin säästyy hoitajan hermot! Värinä tietysti pinkki, mikäs sen miehekkäämpää ;)


Grippihousut pääsivät heti ensimmäiselle ratsastuskerralle testiin kun olimme keskiviikkona Hugon kanssa viimeistä kertaa koulutunnilla. Nyt olen niillä ratsastanut kaksi kertaa ja kokemukset ovat ihan positiivisia. Mitenkään ihmeellisesti gripit polvissa eivät ole istuntaani parantanut tai heiluvaa jalkaani vakauttanut, mutta ei niistä haittaakaan ole ollut. Päällä ne tuntuvat kuin toiselta iholta, mikä on aina hyvä juttu. Peppupaikkojen puuttumisesta johtuen housut ovat varsinkin Hugon satulassa todella liukkaat, mikä toisaalta pakottaa ratsastajan keskittymään paremmin istuntaansa. Pitäisi vain löytää sellainen satula, johon nuo silikonipaikat tarttuisivat kunnolla kiinni!

Ratsutarvikeliikkeestä suuntasimme hieman vitsillä läheiselle kirppikselle, jossa naureskelimme kaikille hauskoille vaateyhdistelmille. Emma löysikin tuolta hirveästi kaikkea uutta itselleen, ja juuri kun meinasin itse vaipua epätoivoon, katseeni osui ehkä maailman täydellisempään tallitoppaliiviin. Hintaa tälle lämpöiselle ihanuudelle kertyi vain 10€, joten se tarttui yhtään epäröimättä mukaani kassalle. Uutena en olisi nimittäin millään halunnut ostaa toppaliiviä, sillä ne tuppaavat olemaan varsinkin hevostarvikeliikkeissä kovin hintavia. Tämä oli siis ihan loistava ja tarpeellinen ostos. Myös se pääsi heti testiin ja olen enemmän kuin tyytyväinen.

Olisiko seuraavaksi tuo satulahuovan vaihto uuteen...? Pois tuommoiset järkytykset silmistäni.

Länsikeskuksesta ajoimme vielä Subwayn kautta takaisin First Class Horsen pihaan hakemaan Sannin mauto, josta suuntasimme jälleen toiselle puolelle Turkua Raision Hööksiin. Täältä mukaan ei tarttunut mitään, vaikka kovin yritin etsiä Hugolle uusia islantilaisia lettiohjia. Mikään issikka ei ole kunnon issikka ilman aitoja lettiohjia! Hööksistä niitä ei valitettavasti saanut, joten etsintä jatkuu. Kokeilin myös muutamia saappaita, mutta tällä kertaa ne jäivät kaupan hyllylle.

Kokonaisuudessaan lauantai oli päättömine sekoiluineen kovin kiva ja viihdyttävä päivä, joskin pitkä ja uuvuttava. Ihan heti en taida uudelle kierrokselle jaksaa lähteä, ellen bongaa jostain kovin mielenkiintoisen alennusryysiksen ;)

lauantai 24. lokakuuta 2015

Syyskuun kännykkäkuvia

Vaikka lokakuu on jo ihan loppusuorilla ja syyskuustakin on jo hurjasti aikaa, on nyt aika ottaa lyhyt katsaus menneeseen kuukauteen kännykkäkuvien parissa. Syyskuu oli omalta osaltani kovin tapahtumarikas, sillä Abien TJ100 -päivän lisäksi täytin vihdoin 18-vuotta ja sain ajokortin. Ajokortti onkin tullut kovaan käyttöön kavereita kuskatessa ja tallille ajaessani. Vielä en tunne itseäni kokonaan "aikuiseksi" vaan pikemminkin täysi-ikäiseksi, jospa en aikuistukkaan koskaan?

Pidemmittä puheitta, alla muutama kuva arjestani!
1. Syyskuun ensimmäisinä päivinä oli TJ100 -päivä kaikissa Turun lukioissa, eli meillä abeilla oli enää 100 työpäivää jäljellä! Teemana meillä oli aikamatkailu ja itse olin pukeutuneena antiikin roomalaiseksi.
2. Seuraavana viikonloppuna olikin Artukaisissa 2-tason estekilpailut joissa olin tällä kertaa vain katsojana.
3. Moonan kävellessä rataa kävelytin Geetä käsihevosalueella, jolloin Emma ja Riina tunkivat viereemme kuvia räpsimään... :D
4. Hugo ei millään jaksaisi lähteä tunnille, se piti kirjaimellisesti vetää ylös makuulta!
5. Mutta tunnin jälkeen oltiinkin niin iloista ja pirteää poikaa!
6. Tässä yritän epätoivoisesti saada Lauria heinän avulla poseraamaan kameralle, tuloksetta :D
7. Maneesiin tultiin kaatosadetta ja myrskytuulta pakoon tekemään hyvin kevyt treeni pohjan takia.
8. Hugo tomerana ennen virkistävää maastolenkkiä Sannin ja Ypin kanssa!
9. Ja näin yksi virstanpylväs saavutettu 22. päivänä.
10. Paras lahja oli ehdottomasti tämä GoPro-kamera, josta olinkin haaveillut jo hyvin pitkään.
11. Toivottavasti en nyt näytä huonoa esimerkkiä nuoremmille lukijoille, mutta baarissakin tuli käytyä ensimmäistä kertaa.
12. Toinen suuri saavutus oli ajokortti, joka tosiaan on tullut tarpeeseen. Mopolla kun on jo kovin kylmä ajella iltaisin.
13. Laurin kanssa kevyttä jumppailua loppukuusta.
14. Tässä ensimmäistä kertaa pellolla, josta kirjoitinkin postauksen juuri vähän aikaa sitten!
15. Lenkin jälkeen oltiin niin kuski kuin hevonenkin yltäpäältä mudassa... :D

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Arvonta suoritettu!


Ja näin saatiin yksi onnistunut kilpailu päätökseen! Vastauksia tuli niin Emman kuin minunkin blogiini, mutta valitettavasti kilpailijoita oli kovin vähän lähtenyt mukaan. Otimme siis poikkeuksellisesti kaikki osallistujat arvontaan mukaan vastauksista huolimatta, jotta saatiin hieman jännitystä ilmaan. Kiitos siis kaikille osallistujille, jotka teitte tästä mahdollisen!

Millä tavoin pystyisimme parantamaan mahdollisia tulevia arvontoja, jotta myös muut lukijat kokisivat halua osallistumiseen? Onko teillä kivoja ideoita tuleviin kisoihin tai arvontoihin? Ehdotuksia otetaan vastaan!

Kuvavisan oikeat vastaukset olivat 1. Gletti 2. Karina 3. Edeby Ryttargård 4. Elmeri 5. Lauri 6. Hugo 7. Alex 8. Sasu ja 9. Vilma.
Arvonta suoritettiin luetettavalla arvontakoneella ja tällä kertaa onni suosi Ellaa (ella.tikkanen@windowslive.com), paljon onnea! Olemme voittajaan henkilökohtaisesti yhteydessä. :)

maanantai 19. lokakuuta 2015

Koulutuuppausta

Perjantaina päätimme yhdessä Sannin kanssa ratsastaa suomiruunamme hieman tarkemmin ja pitää oikein kunnon koulutuuppaustuokio. Tallille tullessani siivosin ensin Emman kanssa Hugon tarhan, jonka jälkeen haettiin Lauri sisälle. Se onkin jo alkanut kasvattamaan mukavaa talvikarvaa, joten kura ja muu lika istui tiiviimmin karvassa kuin ennen.

Ennen ratsastusta mulla oli tietynlainen visio mielessä, mitä tällä kertaa treenailisin. Työskentelisin paljon harjoitusravissa ja kahdeksikolla, jolla tekisin myös väistöjä sekä siirtymisiä. Tällä ajatuksella menin pitkälti koko tunnin ajan. Heti alkajaisiksi heitin jalustimet pois jalasta, jotta sain oman istuntani ravissa kuntoon. Aloitin kahdeksikolla niin, että ravasin ja taivuttelin keskikohdassa ja "päädyissä" siirryin hyvissä ajoin käyntiin ja väistätin hevosta sivuttaissuunnassa. Alkuun Lauri oli ihan kuuro edestä ja vain puri kuolaimeen, mutta monien puolipidätteiden sekä valmisteluiden avulla se pehmeni suustaan ja tuli vastaanottavaisemmaksi. Tein tätä harjoitusta hetken aikaa, jonka jälkeen jatkoin kahdeksikkoa harjoitusravissa tehden vähän väliä siirtymisiä pitkään ja rentoon käyntiin. Pian otin jalustimet takaisin jalkaan ja keventelin uraa pitkin muutaman kierroksen verran.

Ypi on ystävä <3

Laukkaa otin oikeaan kierrokseen vain vähän, perimmäisenä tarkoituksena opetella itse istumaan siinä. Laurilla kun on hyvin keinuhevosmainen laukka johon en ole tottunut, niin helposti irtoan liikaa penkistä sekä jalkateräni vääntyvät sojottamaan ulospäin. Nyt keskityin oikein kunnolla omaan istuntaani, eikä se loppupeleissä näyttänytkään enää niin kamalalta!
Verryttelylaukan jälkeen työskentelin vielä hetken aikaa harjoitusravissa pääasiassa siirtymisiä tehden. Nyt Lauri tuntui jo paljon rennommalta ja letkeämmältä, kun se oli saanut oman moottorinsa käyntiin.

No nyt menee ylämäkeen!
Ensimmäistä kertaa Lauri alkoi hetkellisesti myötäämään niskastaan ja muuttui mukavan pehmeäksi ratsastaa!
Loppuun nostin vielä vasemman laukan. Kaverini yllyttivät minut parin kierroksen jälkeen kokeilemaan laukanvaihtoja, sillä Laurin pitäisi osata hoitaa ne puhtaasti. Noh, varmasti hoitaisikin jos kuski osaisi pyytää! Meillä oli hieman kuollut laukka vaihtoja ajatellen, joten Lauri vaihtoi joko ristilaukalle tai kummallisen raviräpellyksen kautta oikeaan laukkaan. Itse kun en noita vaihtoja ole ikinä kunnolla harjoitellut sileällä, joten yhtälö oli aika surkea. Lauri sai kuitenkin taputukset kaulalle hyvistä yrityksistä! Loppuravit hoidin pidemmällä ohjalla, jotta hevonen sai hieman venytellä alaspäin. Jalkauduttuani maahan tehtiin vielä parit kumarrukset, jotka olivatkin Latelle helppo nakki. Tallissa se sai ylleen villaloimen, sillä paksun karvansa takia se oli hikoillut runsaasti treenin aikana.


Jätin videoon poikkeuksellisesti äänet päälle, sillä Emman ja muiden henkilöiden taustaäänet olivat melko huvittavia ;) Kuvista ja videoista isoiso kiitos Emmalle!

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kylmäverisesti minun


Viivin hevosblogi on tullut nyt siihen pisteeseen, että muutosten aika on käsillä. My life with horses -nimi ei tuntunut enää omalta tai yksilölliseltä sekä se oli blogin sisältöä ajatellen liian ympäripyöreä. Nyt kun olen saanut elämääni nämä kaksi mahtavaa kylmäveristä ruunanrupsukkaa, ajatus "Kylmäverisesti minun" -nimestä alkoi tuntua paljon paremmalta. Päätin ihanan Emman avulla uudistaa blogin yleisilmettä hieman enemmän, joten Emma kyhäili minulle aivan upean bannerin, johon oltiin saatu inspiraatiota Islannista sekä Suomesta. Kun blogi kerran kertoo näistä Pohjoismaalaisista hevosista, pitää sisällön näkyä jo heti alkukättelyssä. Omasta mielestäni liput bannerissa ovat todella kiva yksityiskohta, jotka kuitenkin kertovat jo enemmän mitä blogin esittelyteksti. Blogin osoite saa kuitenkin pysyä samana (vaikka tuo vanha nimi osoitteessa häiritsee itseäni kovasti), jotta tänne on edelleen helppo löytää. Vanhoille lukijoille kun ei tule ilmoitusta osoitteen vaihdosta, joten he jäävät tietämättään seuraamaan "vanhaa blogia", jolloin uusista postauksista ei tule ollenkaan ilmoitusta.

Uuden nimen ja bannerin myötä blogissa vaihtui myös väriteema syksyisempään. Omasta mielestäni ruskean eri sävyt tuovat blogiin tietynlaista lämpöä ja rauhallisuutta, sillä se on mukavan maanläheinen väri. Blogiin on tulossa piakoin myös Laurin esittelysivut, jossa kerron ruunasta tärkeimpiä tietoja, jotka hyödyttävät erityisesti uudempia lukijoita. Teitä on muuten jo 62 kappaletta, kiitos teille! Luku on kokoajan tasaisesti kasvussa päin, mikä on aina mukava yllätys. Lukijoiden ansiosta myös kirjoitusinto pysyy korkealla sekä haluan pitää blogin laadukkaana hyvine kuvineen ja pitkine teksteineen. Jos teillä on minkäänlaisia parannusideoita tai haluatte muuten vain lähettää risuja tai ruusuja, otan niitä hyvin mielelläni vastaan! Myös kommentit uudesta ulkoasusta sekä nimestä ovat tervetulleita.

Ensi viikolla onkin tulossa runsaasti postauksia ulos. Viime perjantaina käytiin tuuppailemassa Laurin kanssa kentällä, ja tällä kertaa ratsastuksesta on pitkästä aikaa niin kuva- kuin videomateriaaliakin. Eilen lauantaina käytiin Emman sekä Sannin kanssa hieman shoppailemassa enemmän tai vähemmän tarpeellisia asioita niin hevosillemmekin kuin itsellemme ja ajattelin esitellä lyhyesti ostokset teille. Syyskuun kännykkäkuviakin jaan muutaman tänne blogin puolelle. Blogi tulee siis jatkossakin pysymään aktiivisena, joten toivottavasti pysytte myös te lukijatkin!
Tosiaan kommentteja ja mahdollisia risuja ja ruusuja otan mielelläni vastaan. :)

lauantai 17. lokakuuta 2015

Ensimmäistä kertaa pellolla

Tuossa pari viikkoa sitten mulle ja Emmalle ilmoitettiin, että jokaviikkoinen tuntimme on peruttu. Ilma oli kovin nätti ja lämmin, joten saatiin extempore-idea lähteä maastoon tutkimaan meille hieman uudempia reittejä. Emma tiesi yhden sopivan, jolla oli ollut ennestäänkin, joten päätettiin lähteä sinne.

Tallissa hevoset saivat putsit ja suojat jalkaan ja ratsastajat huomioliivit hirvenmetsästyskauden takia. Lähdimme matkaan hieman samanlaisilla varustuksilla kuin kesällä pitkälle retkelle valmistautuessamme, mutta kuitenkin ilman eväitä ja riimunnaruja. Tällä kertaa meillä ei ollut ulkopuolista kuvaajaa mukanamme, vaan kaikki videot tallentuivat omaan GoPro-kameraani.

Videolta näkyykin kaikki olennainen, joten en selitä maastolenkistä sen tarkemmin. Ratsastettiin kivan metsäpolun läpi peltoaukeamalle, jossa käveltiin hetken aikaa ennen ravia. Hugo oli todella energinen ja jännittynyt, joten mentiin koko ajan Gletin takana. Jälkeenpäin mietittynä meidän olisi ehkä kannattanut olla Hugon kanssa ensimmäisinä, sillä aina jonkun takana tullessaan sille tulee hirmuinen kiire ja ahdistus, että mitä jos hän ei pysykkään perässä? Ravattiin peltoa edestakaisin, kunnes palattiin toisen polun kautta normaalille maastoreitillemme. Kävimme kääntymässä vanhalla uittopaikalla ja otimme samalla hieman rennompaa ravia. Uimapaikalla käännyttiin ympäri ja lähdimme tallia kohti. Perille tultuamme kävimme vielä kentällä ratsastamassa kaikki askellajit läpi ja Huginn oli todella hyvän tuntuinen! Otin vain nopeasti rennot laukat molempiin suuntiin ja ravailin pidemmällä ohjalla.


Hugo näytti ihan avaruusoliolta tuon hyönteisloimen kanssa :D Onneksi sitäkään ei tarvitse enää käyttää.
Oli kyllä todella mukava maasto ja hevosillekkin kivaa vaihtelua! Ensi kerralla taidan mennä yksin tuolle pellolle, sillä Hugo keskittyy aina paljon paremmin kun ei ole muita hevosia lähettyvillä. Silloin voin ratsastaa hieman tarkemmin ja vaatia hevoselta enemmän, josko se rauhottuisi myös paremmin ja olisi hyvin kuulolla.

torstai 15. lokakuuta 2015

Syysmaasto

Eilen päätettiin Hugon kanssa suunnata edellisistä postauksista tutun Sannin ja Ypin kanssa pitkälle maastolle hieman päitä nollaamaan. Suunnitelmissa oli vetää hieman reippaampi lenkki, mutta päädyttiin kuitenkin vain rauhalliseen tölttiin sekä yhteen ylämäkilaukkaan. Hugo oli alkumatkasta aika energinen, mutta kuitenkin todella hyvin avuilla ja muutenkin kuulolla. Käveltiin pitkät alkukäynnit suht rennosti pitkin ohjin, vaikka välillä teinkin pohkeenväistöjä tien laidasta laitaan. Ehdittiin kävellä varmasti lähemmäs puoli tuntia ennen ensimmäistä töltti-/ravipätkää.

Koko ratsastukseen meni vajaa 1,5h kenttäratsastuksineen päivinen. Tuon mittarin unohdin sulkea vasta tallissa, minkä takia  kesto näyttää hieman pidemmältä kuin mitä se todellisuudessa oli.  

Hugo yllätti todella positiivisesti ja oli hurjan yhteistyöhaluinen koko lenkin ajan! Tölttiä mentiin juuri siinä vauhdissa jota halusin ja poni pysähtyi nätisti hieman hitaampaa Ypiä odottamaan. Vain lyhyen laukkapätkän jälkeen se kävi liian kuumana ja jouduttiin kävelemään Ypin pepussa kiinni, jotta pieni poni malttoi kävellä eikä ravata hieman juurikkoisessa maastossa. Käännyttiin kuitenkin pian syvemmälle metsään, jossa oli selkeät polut, mutta missä kuitenkin piti keskittyä jokaiseen askeleeseen jos halusi selvitä kompuroimatta. Tämä oli fiksu veto laukan jälkeen, sillä Hugo joutui malttamaan mielensä ja kävellä varovaisesti. Muutaman minuutin kuluttua se olikin jo hyvin rauhallinen ja saatiin siirtyä taas kulkemaan ensimmäisiksi. Mentiin vielä kuivuneen lammen kautta toiseen metsään, missä kasvoikin tiheästi puita ja jossa jalkani olivat jälleen vaarassa liiskautua hevosen ja puiden väliin. Onneksi Hugo on sen verran kapea, että pystytään suht helposti välttämään suuremmat naarmut ja kolhut!

Kotimatkalla otettiin vielä vähän tölttiä, mutta muuten koko matka käveltiin. Lenkkiin meiltä kuluikin reilu tunti! Käytiin vielä ihan nopeasti kentällä ratsastamassa kunnolla avut läpi, jonka jälkeen ruuna pääsi talliin kuivattelemaan villaloimen alle.

Pahoittelen musiikin epäsopivuutta videoon, alkuperäinen kappale poistettiin jälleen, minkä johdosta jouduin valitsemaan YouTuben omasta musiikkivalikosta nopeasti uuden tilalle.