Miten kävi estekisojen?

Julkaisin ilmoitusasiani jo viime vuoden marraskuussa, eli tarkoituksena oli osallistua monen vuoden tauon jälkeen tallin välisiin estekisoihin loikkimaan ja kokeilemaan onneani. Treeneissä oli sujunut ihan hyvin ja hevonen tuntui varmalta, joten hyvillä mielin odotin 30.11 lauantain kisoja.

Kun tuo maaginen päivä koitti, kysyi äiti vielä aamulla, että enkö varmasti tarvitse turvaliiviä, mitä en tosiaan ollut käyttänyt kolmeen vuoteen. Ihmettelin asiaa kovasti ja vastasin: "Pyh, emmä sitä tarvii ku emmä ny ajatellu tippuu". Niin, olisi kannattanut koputtaa puuta ennen kuin ehtii vastata näsäviisaasti... Annoin poikaystäväni nukkua pidempään, joten en herättänyt häntä ja hyppäsin moponi kyytin. Hän kun tulisi myöhemmin katsomoon kannustamaan minua ja ratsuani. Tallilla maksoin lähtömaksun kansliaan ja menin kävelemään rataa. Aikaa oli vielä paljon ennen oman verryttelyni alkua, joten juttelin rauhassa kavereiden kanssa ja hain Wildan tarhasta. Jossain vaiheessa sainkin kuulla, että olisin oman luokkani ainut ratsastaja, joten verryttelyni olisi siis aikaisemmassa ryhmässä, mutta esteet korotettaisiin ennen omaa suoritustani. Siinä sitten kiire tulikin ja hyvä kun suojat muistin kaikessa paniikissa laittaa. Ei muuta kuin kuskille kypärä päähän ja ponin selkään ulos kävelemään!





















Jo ulos päästyään Wilda muuttui rauhallisesta nallekarhusta huutavaksi possuksi. Kaikki oli niin uutta ja jännää ja muita hevosia se ei ollut varmasti ikinä nähnytkään. Onneksi kaverini käveli vierelläni ja pystyin sitä mukaa itsekin rauhoittumaan, mikä vaikutti tietysti suoraan hevoseen. Maneesiin mentiin siis suht varmoin mielin. Aloitin heti lämmittelemään ravissa kovin lyhyen verryttelyajan takia, ja ihan hyvin Wilda oli avuillakin. Maneesin pääty vain oli kovin jännittävä ja ohi laukkaavat hevoset. Laukassa meinasi epätoivo kyllä iskeä, kun poni allasi lähtee viemään sinua ihan kuus-nolla. Sain onneksi suht nopeasti hevosen kiinni ja annoin sille muuta ajateltavaa. Verryttelyhypyt sujuivat kuitenkin yllättävän hyvin verrattuna siihen, miten hukassa me molemmat pienet olennot olimme keskellä kisakenttää. Aloin saada luottamusta takaisin ja uskalsin alkaa ratsastamaan.

Videolta napattuja kuvia, pahoittelen laatua. 

Ajattelin vielä ottaa yhden hypyn okserille ennen käyntiin siirtymistä, mutta jotenkin en pystynyt lähestymisessä pitämään ajatuksia kasassa. Toin hevosen aivan liian huonoon paikkaan, mutta paineistin pohkeella silti hyppäämään, joten Wilda ponnisti liian kauaa ja hyppy jäi lyhyeksi, joten se kolautti jalkansa takapuomiin ja kompuroi esteen yli. Itse tottakai lensin kaulalle kun hevosen etuosa katosi alta ja menetin tasapainoni. Esteen jälkeen Wilda lähti liiraamaan oikealle, joten nätisti tulin kyljen kautta alas. Harmikseni kuitenkin löin pääni voimakkaasti maahan ja hevosen etujalatkin taisivat kypärään kopsahtaa. Tuloksena sairaalareissu, jossa todettiin aivotärähdys ja kolmen viikon ratsastuskielto ja kaupan päälle vielä lievä kisakammo, vaikka Wildan kompastuminen johtui täysin vain huonosta ponnistuspaikasta ja keskittymiskyvyn puutoksesta. Tästedes pysyttelen kuitenkin turvallisesti vain tunneilla, vaikka ihan koska vaan voi jotakin sattua. Onneksi pahemmilta vammoilta säästyttiin ja tammikuussa olin taas saman heppasen kyydissä esteitä loikkimassa :)

Tällaiset kisat siis tällä kertaa, vaikka ne loppuivatkin hyvin lyhyeen. Videossa kaikki pätkät mitä päivän aikana kuvattiin.

Potilas lääkehuuruissa ja tukijoukko mukana