Tumpelo vauhdissa osa 2

Vitsi miten pitkällä kevät jo on täällä Etelä-Suomessa! Puut vihertävät ihan kunnolla ja ulkona on päivisin reilusti yli +15 astetta lämmintä. Ilmeisesti hevosetkin ovat jo kesäfiiliksissä valmiina lomailemaan, Pasi varsinkin viimetunnin perusteella.
Viimeviikon torstaina päästiin hyvän ilman saattelemana taas ulkokentälle treenailemaan. Yllätyksekseni sainkin Pasi-pojan tunnille yli vuoden tauon jälkeen, eivätkä odotukset olleet kovinkaan korkealla tunnin suhteen. Onneksi menimme pelkästään puomitehtäviä ja ajattelin selviäväni ihan kohtuullisesti.

Alkutunnista lähdimme ratsastamaan ravissa puomilinjan yli molemmissa suunnissa keventäen ja pikkuhiljaa otimme mukaan parin askeleen käyntiinsiirtymiset puomien välissä. Pasi tuntui hyvin tahmealta ja laiskalta Sasun jälkeen ja sen ravissa oli kamala istua. Siirtymiset onnistuivat kuitenkin lähes joka kerta hyvin ja täsmällisesti.
Hetken kuluttua jatkettiin laukkaverryttelyä tullen edelleen tienpuoleista puomilinjaa (puomien järjestys näkyy videolta paremmin). Pasi tuntui edelleen hitaalta ja laukat nousivat vaivalloisesti, mutta muutaman kierroksen jälkeen se alkoi heräämään vähän liiaksikin ja alkoi hyppelehtimään ja vikuroimaan varsinkin kulmissa. Mitään erikoista ei kuitenkaan käynyt vaan matka jatkui normaaliin tapaan.

Pitkien välikäyntien jälkeen jatkettiin harjoitusta tulemalla ensin ravissa ensimmäiselle puomille ja tehtiin voltti sisäänpäin viereisen puomin yli. Linjalle palattua nostettiin laukka ja linjan toisen puomin jälkeen tehtiin uudestaan voltti viereisen puomin yli. Tehtävä oli todella simppeli ja hevosen piti olla avuilla koko ajan, jotta suoritus onnistuisi. Alkuun meillä oli Pasin kanssa haparointia laukan kanssa, kun en saanut sitä tarpeeksi aktiiviseksi puomille. Askeleet eivät tuntuneet millään sopivan voltilla ja laukka ei pyörinyt kunnolla. Pikkuhiljaa kuitenkin sain itsekin juonesta kiinni ja lopulta saimme oikein hienoja ja tasaisia voltteja aikaiseksi.

Saimme vielä lopputunnista uuden tehtävän, eli tarkoituksena oli tulla laukassa puomilinjalle ja ensimmäisillä kerroilla välissä tehtiin siirtyminen raviin ja hieman myöhemmin siirtyminen käyntiin. Jo ravisiirtymä oli itselleni tarpeeksi haastava, sillä Pasi tykkäsi joko laukata läpi koko linjan tai siirtyä raviin jo ensimmäisen puomin päällä. Tämä ei tietenkään kelvannut millän tasolla ja jouduttiin tulemaan tehtävää yhä uudelleen ja uudelleen. Pikkuhiljaa Pasi alkoi itseni tapaan väsyä hieman liikaa ja sillä paloi hihat koko hommaan. Ratsastin kaaretta valmiina tulemaan uudestaan tehtävälle, kunnes ihan yht äkkiä Pasi viskasi takaset ilmaan ja pukitti voimalla. Itse lensin komealla kaarella alas suoraan selälleni hevosen etujalkojen juureen ja ilmat lähtivät keuhkoista. Jäin hetkeksi maahan makamaan ja suojasin käsillä päätäni jos Pasi sattuisikin juoksemaan ylitseni. Onnekseni se kuitenkin pysähtyi paikalleen ja tuli vielä tuuppimaan turvallansa että mitäs sä siinä maassa nyt kyykit.

Tärähdys selässä oli sen verran kova, etten kyennyt nousemaan enää satulaan. Istuin kentän laidalla hetken aikaa henkeä vetäen ja huonoa oloa potien, kunnes tunnin loputtua lähin kaverin kanssa kotiin. Mitään "sivuoireita" ei tippumisesta aiheutunut ja seuraavana päivänä meninkin jo ratsastamaan. Siitä lisää seuraavassa postauksessa :)