maanantai 29. kesäkuuta 2015

Askellajihevonen on askellajihevonen

Otsikko kertookin kaiken oleellisen. Päätimme tällä kertaa olla uhkarohkeita ja villejä ja hypätä muutamaa estettä. Eilen meillä olikin hieman enemmän aikaa tuhlattavana tallilla, joten aloitimme päivämme kiireettömästi siivoillen tarhoja ja harjaillen ratsujamme. Kysyimme jo etukäteen neuvoa muilta tallilaisilta, mistä pääsimme maastoreitille ja päätimme mennä kävelemään sinne alku-/loppukäyntejä. Emma ratsasti tällä kertaa ensin ja kasasinkin maneesiin ristikon pitkälle sivulle ja kavaletin diagonaalille. Tarkoituksena oli hypätä pitkästä aikaa vähän enemmän vakavemmin Hugon kanssa, mutta ei siitä kyllä estehevosta tule tekemälläkään...

Mentiin siis ensin kävelemään maastoon, jossa saimmekin hyvät alkukäynnit ja Gletti sekä Emma loppukäynnit. Maneesiin tultuamme ajattelin heti aloittamaan työskentelyn ravissa, mutta poni olikin ihan valmis sinkoamaan vaikka kuuhun... Jouduin siis työskentelemään hyvän tovin käynnissä, ennen kuin uskalsin edes ajatella reippaampaa askellajia. Hugo oli todella pirteällä ja vahvalla päällä ja purikin useasti kuolaimeen kiinni ja lähti juoksemaan alta pois. Yritin saada kontrollia takaisin tekemällä paljon pohkeenväistöjä ja tulin kolmea puomia käyntiväleillä. Tällä tavoin sain hevosen keskittymään enemmän työntekoon ja meno näyttikin aika ajoin ihan siedettävältä. Ravissa jatkoin pitkälti saman kaavan mukaan, vaikka kirosinkin useasti mielessäni, miksen juoksuttanut ylireipasta hevosta parin vapaapäivän jälkeen.





Mielenkiintoisesti sijoitetut jalat puomin molemmin puolin... Ja kuski yrittää epätoivoisesti vaihtaa laukkaa :D

No nyt vaihtui!
Laukassa tulin muutamaan otteeseen diagonaalilla olevaa puomia ja päädyn kautta kaarsin pikkuiselle puomikasalle. Jo tässä vaiheessa ilmeni Hugolla pieniä hahmottamisvaikeuksia "esteiden" suhteen. Vaikka kuinka yritin tuoda hyvään ponnistuspaikkaan, hyppäsi poni silti ihan päättömästi syöksymällä ja laskeutui melkein polvilleen esteiden jälkeen. Oikeastaan se vain harppasi isosti puomienkin yli eikä siis periaatteessa edes hypännyt. Kokeilin monenlaisilla tekniikoilla lähestyä esteittä: hiljaa ja reilusti pidättäen, kunnolla laukkaamalla eteen ja kolmantena kokoamalla laukkaa reilusti, mutta silti ylläpitäen hyvä rytmi. Viimeinen tapa oli tietysti se kaikkein paras ja järkevin, mutta Hugolla ei ollut tarpeeksi voimaa takasissa, jotta se olisi pystynyt laukkaamaan ponnekkaasti ylämäkeen. Se siis väsyi todella nopeasti ja sen takia kolautteli esteisiin.

Tällä tarkoitan Hugon syöksymistyyliä. Ihme ettei ollut koko poni nenällään tämän jälkeen.
Ja tässä tulee hyvin ilmi tuo iso harppaus esteen yli.


Tässä vaiheessa päätin jo, että hyppäämisen voimme unohtaa ja keskitymme sen sijaan maastoiluun ja rentoon ratsasteluun. Toki treenillä saisi hypyistäkin terävempiä ja alastuloja pystyisi hiomaan turvallisemmiksi, mutta miksi alkaa pakolla vääntämään ja hammasta purren yrittää hypätä isompia ja isompia esteitä kun se ei vaan yksinkertaisesti luonnistu meiltä. Sitä paitsi pelkäsin ihan toden teolla, että me vielä jonkun esteen jälkeen kaadutaan nurin, kun hevonen hyppää ihan etupainoisena eikä välttämättä ehdi kerätä kaikkia jalkojaan alleen tarpeeksi nopeasti. Lopeteltiin siis aika nopeasti hyvän hypyn jälkeen ja annoin Hugon laukata pitkillä ohjilla ympäri maneesia kun se siitä niin kovasti piti.

Loppuraveissa Hugo oli edelleen todella vahva sekä itsepäinen ja vaikutti siltä, että se olisi pystynyt juosta vaikka toisen samanlaisen 60 minuuttisen ilman merkkiäkään väsymyksestä. Hetken pitikin hieman neuvotella siitä, lopetellaanko tähän vai jatketaanko koulukiemuroiden merkeissä. Päädyttiin sitten tekemäänkin parit pohkeenväistöt (mitkä ovat selkeästi Hugon inhokkijuttu!) ja muutaman minuutin jälkeen käveltiinkin sitten niin hienosti ja nöyrästi. Poni sai paljon rapsutuksia ja kävelin maastakäsin loppujäähdyttelyt kantaen esteet pois. Tallissa ponin piti päästä kokovartalopesulle, mutta harmiksi se olikin pitkään varattu, eikä kiireeltämme ehditty odottelemaan sen vapautumista. Vaikka aamupäivällä tultiin aikaisin tallille ja meillä piti olla tarpeeksi aikaa kaikkeen turhaan touhuamiseen, menee se kello kuitenkin vauhdilla eteenpäin ja lopulta meillä tulikin jo kova kiire.





Namuja pojalle hyvästä suorituksesta!
Ensi viikon keskiviikkona ajateltiin Emman kanssa mennä hieman pidemmälle maastolenkille poikien kanssa! Saa nähdä, josko virtaa olisi silloin hieman vähemmän kuin eilen ;D Palaillaan siis seuraavaksi maastoilun muodossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi rohkeasti!