Hermoja raastava estetunti

Torstaina 5.2 oli jälleen estetunnin vuoro ja sain jatkaa Hanin kanssa työskentelyä. Maneesiin kokosimme kuuden esteen radan sisältäen kaarevia lähestymisiä ja suoria linjoja. Jännitin tuntia jo heti alkukäynneissä, sillä reilun viikon päästä olisi kauan odotetut Wanhojentanssit, joita ennen ei saanut missään nimessä loukata itseään. Iso ja suht pitkä rata + vieras hevonen siis hermostuttivat, mutta pyrkisin unohtamaan nämä ajatukset alkulämmittelyssä. Alkuun verkattiin tulemalla ravissa toisella pitkällä sivulla loivaa kiemurauraa ja toinen sivu laukattiin. Videolta katsottuna en ravissa saanut alapohjettani pysymään rennosti paikoillaan, vaan tahattomasti tökin kokoajan hevosta kylkeen... En olekaan ennen huomannut tuollaista liikettä eikä opettajakaan ole siitä sanonut, mutta täytyy näköjään itse kiinnittää siihen tästä lähin enemmän huomiota. On nimittäin erittäin ruman näköistä ja häiritsee varmasti hevostakin.

Kuvapysäytyksiä hypyistä 

Tässä ratamme kokonaisuudessaan, sillä videossa se ei näy. Kuva täältä.

Ennen radan ratsastusta otimme muutaman verryttelyhypyn katsomon kulmassa olevalle pystylle, radalla este numero 3. Hani hyppäsi hyvin, kuski olisi saanut olla vielä hiukan tarkempi ponnistuspaikan kanssa eikä tuoda hevosta niin juureen. Kun kaikki saivat hyvät hypyt pystylle, jatkettiin tulemalla rata, joka hypättiin kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla esteet olivat siinä 70cm paikkeilla, joten korkeuden puolesta kaikki oli ok. Hani tuntui jo verryttelyssä kovin pirteältä, joten itseäni hieman jännitti odotellessani omaa vuoroani. Jouduin siis keskittymään ihan 110 prosenttia ratsastukseeni, sillä en halunnut ratsastaa yhdellekkään esteelle epävarmasti tai muuten vain huonosti, koska mulla ei tosiaan ollut yhtään varaa saada edes yhtä mustelmaa kroppaani. Rata menikin tosi hyvin lukuunottamatta yhtä vastalaukkaa kaarteessa ja sain itsevarmuutta takaisin.

Toisella kierroksella esteitä nostettiinkin sitten lähemmäs 85cm korkeuteen ja varsinkin ensimmäinen este näytti valtavalta. Loppujen lopuksi sekin ja seuraavat esteet ylittyivät puhtaasti, vaikka hyvät ponnistuispaikat olivatkin hieman hukassa. Hani myös päätti protestoida isolla potkupukilla kaarteessa ennen viimeistä linjaa eikä ollut kaukana kuskin maahan muksahtaminen. Sain onneksi pidettyä tasapainoni ja jatkoin suoraan ympyrälle, missä tamma yritti samaa uudestaan. Kunnon komentaminen onneksi tepsi siinä tilanteessa ja päästiin etenemään rata loppuun saakka. Saatiin opettajalta kehujakin hyvin ratsastetuista teistä mikä toi hymyn huulilleni. Hyvä estetunti olikin, ehkä pieni jännitys auttoi keskittymään entistä paremmin ;)

Puomityöskentelyä

Kuten pari postausta aiemmin mainitsin, kerron nyt hieman videoiden ja kuvien kera viime viikon puomitunnista. Ratsuna olikin yllättäen Hani, jolla tulikin viimeksi ratsastettua aivan viime kevään alussa. Taukoa oli siis kertynyt kunnioitettavasti. Aloitimme käynnissä ratsastaen A-päätyyn ison ympyrän kolmen puomin yli ja C-päätyyn voltti myöskin kolmen puomin yli. Tarkoitus oli saada hevonen taipumaan kunnolla sisäpohkeen ympärille. Meillä ei ollut kauniista muodosta tietoakaan vaan kuljettiin sitten pää pilvissä vaikka ties miten yritin pitää käteni.

Pahoittelen kuvien maneesilaatua, pimeässä otetuiksi silti yllättävän hyvälaatuisia.

Tällaisen kirahvin nappasinkin vahingossa karsinasta!

Ravissa ja laukassa jatkettiin edelleen samaa tehtävää, mutta nyt lisättiin parin askeleen raviinsiirtymiset pitkille sivuille. Hani oli hyvin kuulolla siirtymisissä, mitä nyt ravissa muutamaan otteeseen lähti hieman juoksemaan ennen laukannostoa. Iso ympyrä laukattiin nyt kevyessä istunnassa ja yritettiin jokaisen puomin väliin saada sama määrä askelia ja meille kuusi jokaiseen oli täydellinen. Tosin olisin päässyt välit vaikka neljällä tai kahdeksalla askeleella niin halutessani, sillä Hanin laukkaa pystyy säätelemään ihan loputtomasti. Pidin tehtävän meille kuitenkin helppona. Voltilla kun pääsi säätelemään ja kääntelemään ihan olan takaa.

Voltti olikin jo sitten hankalampi laukassa. Alkuun meillä tuli itseasiassa monta todella hyvää volttia, mutta jossain kohtaa keskittymiseni herpaantui ja joko ajauduin liian lähelle muita suorittavia, kiilasin tehtävää tekevän eteen tai muuten vain puomeille tuli epäsopivia askeleita. Opettaja antoikin tästä palautetta ja yritin kovasti tsempata lopputunnin. Pari hyvää volttia kun saatiin aikaiseksi niin päästiin ravailemaan loppuraveja. Lopussa Hani olikin jo paljon rennompi ja pärski tyytyväisenä menemään.


Ensikerralla (eli jo ylihuomenna) onkin estetunnin vuoro ja koitan järjestää taas kameramiehen paikalle katsomaan meidän päätöntä menoa, haha :D Kiitos vielä paljon Essille kuvista ja videoista!

Poistuisitko blogistani, kiitos?

Taru, me Emman kanssa ymmärrämme kyllä, että sinua harmittaa tämä meidän "turvaliivittomuus", mutta se, että linkität blogejamme ja haukut meitä muille ihmisille menee ihan liikaa yli. Emme ole tehneet mitään pahaa kellekkään, tämä on meidän valintamme ja me emme halua hypätä turvaliivi päällä sen ollessa epämukava. Tämän asian ei pitäisi kuulua kenellekkään eikä kenenkään pitäisi tunkea nenäänsä muiden asioihin, ei sinun eikä myöskään minun. Pyysin jo edellisessä postauksessa ettet kommentoisi enää asiaa, mutta et selvästi osaa lopettaa. Täten pyydän, että poistut myös minun kuin Emmankin blogista, ellei sinulla ole mitään parempaa sanottavaa. En halua päiväni menevän pilalle sinun takiasi. Kiitos.

Rästiin jääneitä estevideoita

Kansioista taitaa löytyä vielä viimenvuoden puoleltakin videoita, joita en ole jostain syystä saanut aikaseksi julkistaa tänne blogin puolelle. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Myöhäisemmästä tunnista en muista juurikaan muuta kuin sen, että Wilda oli ihan superväsynyt kahden edellisen tunnin jäljiltä ja meillä oli käytössä vain puolikas maneesi, enkä juuri itsekään ratsastanut erityisen hyvin. Tunti ei siis sujunut kovin hyvin, mutta välillä on niitä huonojakin päiviä.

Seuraava video onkin hieman tuoreempi eli viimeviikon estetunnista vähän liikkuvaa kuvaa. Ratsuna onkin toiminut vuodenvaihteesta lähtien Karina, joka onkin ollut positiivinen yllätys! Tunnit ovat menneet erittäin hyvin ja tasaisesti, ja se näkyy videoltakin. Ratsastettiin taas puolikkaalla maneesilla, mutta nyt mahduimme kaikki yllättävän hyvin menemään siellä. Hypättiin niin suoralla kuin kaarevalla linjalla esteitä ja nämä menivät meiltä paremmin kuin hyvin. Kuvaajiakin paikalla oli kaksi, joten materiaalia tunnista on kahdesta eri kuvakulmasta.

Näin tällä kertaa! Tämän viikon ratsastustunnista on tulossa myöhemmin postausta, mutta nyt jatkan lukemista koeviikon viimeiseen kokeeseen ja sen jälkeen suuntaan laskettelemaan ensimmäistä kertaa elämässäni!

P.S. Edelliseen postaukseen viitaten, Artukaisissa EI ole turvaliivipakkoa, ENKÄ pidä tallia parempana vain sen takia, että hypätä saa myös ilman turvaliivia. Nyt vähän järkeä päähän. Tiedän kyllä riskit, mutta olen todennut liivin vain huonontavan istuntaani, joten näin on parempi. En kaipaa aiheesta enää enempää kommenttia. Kiitos.

Miten kävi estekisojen?

Julkaisin ilmoitusasiani jo viime vuoden marraskuussa, eli tarkoituksena oli osallistua monen vuoden tauon jälkeen tallin välisiin estekisoihin loikkimaan ja kokeilemaan onneani. Treeneissä oli sujunut ihan hyvin ja hevonen tuntui varmalta, joten hyvillä mielin odotin 30.11 lauantain kisoja.

Kun tuo maaginen päivä koitti, kysyi äiti vielä aamulla, että enkö varmasti tarvitse turvaliiviä, mitä en tosiaan ollut käyttänyt kolmeen vuoteen. Ihmettelin asiaa kovasti ja vastasin: "Pyh, emmä sitä tarvii ku emmä ny ajatellu tippuu". Niin, olisi kannattanut koputtaa puuta ennen kuin ehtii vastata näsäviisaasti... Annoin poikaystäväni nukkua pidempään, joten en herättänyt häntä ja hyppäsin moponi kyytin. Hän kun tulisi myöhemmin katsomoon kannustamaan minua ja ratsuani. Tallilla maksoin lähtömaksun kansliaan ja menin kävelemään rataa. Aikaa oli vielä paljon ennen oman verryttelyni alkua, joten juttelin rauhassa kavereiden kanssa ja hain Wildan tarhasta. Jossain vaiheessa sainkin kuulla, että olisin oman luokkani ainut ratsastaja, joten verryttelyni olisi siis aikaisemmassa ryhmässä, mutta esteet korotettaisiin ennen omaa suoritustani. Siinä sitten kiire tulikin ja hyvä kun suojat muistin kaikessa paniikissa laittaa. Ei muuta kuin kuskille kypärä päähän ja ponin selkään ulos kävelemään!





















Jo ulos päästyään Wilda muuttui rauhallisesta nallekarhusta huutavaksi possuksi. Kaikki oli niin uutta ja jännää ja muita hevosia se ei ollut varmasti ikinä nähnytkään. Onneksi kaverini käveli vierelläni ja pystyin sitä mukaa itsekin rauhoittumaan, mikä vaikutti tietysti suoraan hevoseen. Maneesiin mentiin siis suht varmoin mielin. Aloitin heti lämmittelemään ravissa kovin lyhyen verryttelyajan takia, ja ihan hyvin Wilda oli avuillakin. Maneesin pääty vain oli kovin jännittävä ja ohi laukkaavat hevoset. Laukassa meinasi epätoivo kyllä iskeä, kun poni allasi lähtee viemään sinua ihan kuus-nolla. Sain onneksi suht nopeasti hevosen kiinni ja annoin sille muuta ajateltavaa. Verryttelyhypyt sujuivat kuitenkin yllättävän hyvin verrattuna siihen, miten hukassa me molemmat pienet olennot olimme keskellä kisakenttää. Aloin saada luottamusta takaisin ja uskalsin alkaa ratsastamaan.

Videolta napattuja kuvia, pahoittelen laatua. 

Ajattelin vielä ottaa yhden hypyn okserille ennen käyntiin siirtymistä, mutta jotenkin en pystynyt lähestymisessä pitämään ajatuksia kasassa. Toin hevosen aivan liian huonoon paikkaan, mutta paineistin pohkeella silti hyppäämään, joten Wilda ponnisti liian kauaa ja hyppy jäi lyhyeksi, joten se kolautti jalkansa takapuomiin ja kompuroi esteen yli. Itse tottakai lensin kaulalle kun hevosen etuosa katosi alta ja menetin tasapainoni. Esteen jälkeen Wilda lähti liiraamaan oikealle, joten nätisti tulin kyljen kautta alas. Harmikseni kuitenkin löin pääni voimakkaasti maahan ja hevosen etujalatkin taisivat kypärään kopsahtaa. Tuloksena sairaalareissu, jossa todettiin aivotärähdys ja kolmen viikon ratsastuskielto ja kaupan päälle vielä lievä kisakammo, vaikka Wildan kompastuminen johtui täysin vain huonosta ponnistuspaikasta ja keskittymiskyvyn puutoksesta. Tästedes pysyttelen kuitenkin turvallisesti vain tunneilla, vaikka ihan koska vaan voi jotakin sattua. Onneksi pahemmilta vammoilta säästyttiin ja tammikuussa olin taas saman heppasen kyydissä esteitä loikkimassa :)

Tällaiset kisat siis tällä kertaa, vaikka ne loppuivatkin hyvin lyhyeen. Videossa kaikki pätkät mitä päivän aikana kuvattiin.

Potilas lääkehuuruissa ja tukijoukko mukana 

Talviratsastelua

Viimeviikolla käytiin Emman kanssa pitkästä aikaa Sauvossa ratsastamassa pojat kevyesti. Ajatuksena oli hypätä pienen tauon jälkeen jumppaavaa estetehtävää, muttan Emman unohtaessa kunnon ratsastusvarusteet kotiin päätimme hylätä tämän ajatuksen ja ratsastaa sileällä. Tämä olikin ihan hyvä idea, sillä ponit toimivat erittäin hyvin molemmilla!

Talliin tullessamme Hugo odottikin nätisti karsinassa uudet kengät ja tilsakumit jaloissaan. Gletin kävimme nopsaan hakemassa tarhasta ja napsimme muutaman kuvat. Harjasimme kuraiset ja sottaiset ponit parhaamme mukaan, jonka jälkeen heitettiin varusteet niskaan ja suunnattiin maneesille.

Emman juoksuttaessa Gletistä ylimääräiset pöllöilyenergiat pois (joita loppujenlopuksi ei ollutkaan) kävelin Huginnin kanssa pitkät alkukäynnit ja ravailtiin rennosti pidemmällä ohjalla saaden lihakset lämpimäksi suht kylmällä säällä. Hugo tuntui jo alusta asti miellyttävältä ja rauhalliselta ratsastaa, joten ajattelin kiinnittäväni ratsastaessani enemmän huomiota pikkuseikkoihin. Ratsastin siis muutamat väistöt käynnissä ja ravissa, minkä lisäksi tein ravissa siirtymisiä käyntiin ja takaisin lyhyeillä väleillä. Hugo oli ihan jees, mutta jännittyi niskastaan häiritsevän paljon, jolloin se ei pystynyt tukeutumaan ohjaan ja ratsastus näytti kieltämättä aika epäsiistiltä kirahvikaulaisen hevosen kanssa. Aika usein päädyinkin ympyrälle antaen lisää ohjaa ja houkuttelemalla ponia matalempaan muotoon, mikä toimikin hetkellisesti. Suuntaa vaihtaessa poni taas jännittyi ja taisi ottaa pienet lähtöspurtitkin toisessa päässä kun ulkona varmasti liikkui mörkö! Siitä sitten hetken keskusteltiin että saako päädystä lähteä äänennopeudella vai pitääkö ravata nätisti. Päädyimme viimeiseen vaihtoehtoon.

Ainut kuva maneesista.

Laukassa ratsastin hetken aikaa kevyessä istunnassa hieman reippaampaa laukkaa, jonka jälkeen istuin alas ja jatkoin ympyrällä tehden tempon muutoksia puolen kierroksen välein. Tämä onnistui meiltä hyvin ja Huginn vastasi nopeasti apuihini, tosin edelleen pitkäkaulana. Vaihdoin suuntaa ja tässäkin kierroksessa onnistuttiin hyvin. En viitsinyt laukkuuttaa ponia sen enempää, kun tehtiin ravissa jo niin kauan töitä, joten siirryin ravailemaan loppuraveja hieman pidemmällä ohjalla ja käveltiin vielä pitkät palauttelukäynnit.

Lopuksi suunnattiin maneesin ulkopuolella räpsimään parit halipusikuvat heposista, jonka jälkeen vietiin hepsut karsinaan vilttien alle lepäämään. Hugo taliaivona menikin heti harjauksen jälkeen piehtaroimaan uusi puhdas viltti päällään, kiitos vain. Rasvattiin jalat ja korjattiin jälkemme, jonka jälkeen kotimatka alkoi :)

Huomatkaa uusi blingbling-kypärä!

Pusipusi nuuhkunuuhku

"Voi luoja mikä keila..."

Karvakamu <3

Kuvista kiitos Emmalle ja pappalle! :*

Lontoo kuvina

Tosiaan olin tuossa viime viikolla muutaman koulukaverin kanssa hermolomalla ihanassa Lontoossa jossa en ollutkaan ennen käynyt. Lähdettiin matkaan keskiviikkona keskellä yötä klo 4:10 ja lentokone lähti kahdeksan paikkeilla (vaikka lähtö viivästyikin mukavasti ja matkalla vastatuulikin hidasti menoa). Kaupunki itsessään oli todella kaunis ja sää suosikin meitä koko viiden päivän aikana, sadekuuroja ei ollut yhtään ja aurinko paistoi taukoamatta! Todellista tuuria siis :) Kameraa ei tällä kertaa ollut mukana, mutta kännykälläni napsin kuvia kuin viimeistä päivää. Tässä postauksessa on siis hurjasti kuvia, mutta valitettavasti laatu on kännykkäkuvatasoa. Toivottavasti pidätte!

1. Matkalaukkuun kiinnitin hauskan osoitelapun, haha :D 2. Lentokoneessa kera kavereiden! 3. Pakollinen lentolippukuva. 4. Koneesta oli kauniit maisemat Lontoon ylle.

1. Heti hotelliin kirjautumisen jälkeen rynnättiin läheiseen KFC pikaruokalaan ja tilattiin iso perheannos mikä todellakin oli iso... huhhuh niin rasvaista ja epäterveellistä, en taida tuonne enää mennä :D 2. Aivan hotellimme naapurissa oli iso kauppakeskus Westfield mistä löydettiin sisäluistelukenttä, mahtavaa! 3. Hetken päästä lähdettiinkin porukalla seikkailemaan metrolla Lontoon "keskustaan".

1. London eye oli ensimmäinen turistikohteemme! 2. Maisemaa maailmanpyörästä. 3.. Pakollinen selfie poikaystävän kanssa. Koko päivän seikkailin ilman meikkiä enkä edes näyttänyt möröltä, hurraa! 4. London eyestä suunnattiin muille nähtävyyksille Thames-joen yli.

1. Big Ben 2. Haha, näin hevosihmisenä oli pakko mennä poseraamaan paikallisen heppasen kanssa ;) 3. Aito ja alkuperäinen kaksikerroksinen bussi! Ei muuten kertaakaan ehditty tällaisella kulkemaan ja se jäi vähän harmittamaan.

1. Tämä metroasema oli Central linen reitillä ja meidän "kotipysäkkimme" 2. Ensimmäisenä iltana aivan hotellimme kulmilla oli suuri mielenosoitus, missä mukana oli reilut 600 ihmistä! Ihan mielettömän siistin näköistä :D Aamulla lehdissä olikin paljon juttua tästä. 3. Samana iltana ehdimme vielä Oxford Streetille shoppailemaan, joka oli aivan loputtoman pitkä. 4. Tällainen mekko meinasi tarttua mukaan, mutta hinta oli aika suolainen, joten se jäi kauppaan.

1. Toisena päivänä meillä oli kaupunkikierros, eli käytiin mm. tässä hienossa Westminster Abbeyn kirkossa 2. Lähellä Buckinghamin palatsia nähtiin tämmöisä kivoja ja virallisen näköisiä miehiä! 3. Ja matkalla palatsiin nähtiin paljon lintuja, esim. pelikaaneja. 4. Wellington Arch eli riemukaari ja photobombaavat vanhukset :D

1. Nälkä yllätti vähän väliä ja ruokaan mulla taisikin kulua matkan aikana lähemmäs 200 euroa, hups. 2. Lähellä Piccadilly Circusta löydettiin pieni ja suloinen tivoli, jossa ei kuitenkaan käyty sisällä asti. 3 ja 4. Piccadillyn ja Leicester Squaren välissä oli M&M's World eli nelikerroksinen kauppa täynnä karkkeja ja vaatteita yrityksen kuvilla ja logoilla ja ties millä! Kaikki nuo putkissa olevat värikkäät jutut ovat siis suklaanappikarkkeja.

1. Shoppailtua tuli joka päivä ja mahdollisimman monessa liikkeessä, tässä huonolaatuinen kuva Primarkin kassoilta. 2. Sieltä ostin kassillisen tavaraa vain 29 punnalla, mikä oli hävyttömän vähän! Mukaan tarttui esim. nämä ihanat Batman-housut :D 3. Hollisterin liikkeessä kävin etsimässä uutta talvitakkia ja tämä oli suosikkini. 4. Kaverini pääsivät myös osallistumaan johonkin paikallisten videoimaan "kilpailuun", jossa heidän piti kilpaa mennä n. 20 metrin matka kottikärryasennossa. En yhtään tiedä miksi näin piti tehdä ja mihin tarkoitukseen video meni, mutta hauskaa ainakin oli :D

Kolmantena päivänä käytiin tutustumassa Shakespearen ajan Globe-teatteriin.

1 ja 2. Lisäksi käveltiin myös Tower Bridgen yli ja otettiin muutamat valokuvat. 3. Sillalta mentiin Tower of Londoniin, missä otin selfien karvahattumiehen kanssa! Towerissa oli näytteillä kuningattaren kruunu ja loputtomasti jalokiviä, aika paha paikka naiselle joka rakastaa timantteja ja kristalleja :D

Viimeisenä kokonaisena päivänä eli lauantaina käytiin mm. British museumissa ja Natural History museumissa (kuvat 1 ja 2) ja niiden jälkeen Harrodsissa (kuva 3), joka oli suurinpiirtein miljonäärien tavaratalo ja hinnat pyörivät siellä parissa sadassa tonnissa tuotteesta riippumatta. 4. Starbucksissa käytiin vain kerran korkeiden hintojen takia.

1. Viimeisenä iltana valmistautumassa teatteriin (joka oli kuollettavan tylsä, häippästin kavereiden kanssa jo tunnin jälkeen pois ja suunnattiin Lontoon yöelämään). 2. Hissiselfie 3. Westfieldissä oli ihanat joulukoristeet, harmi vain että kaikki eivät mahtuneet samaan kuvaan :(

1. Viimeisen päivän eli sunnuntain asua (huomatkaa uusi Superdryn talvitakki, ihan superihana!) 2. Haikeita tunnelmia muutama tunti ennen lähtöä 3. Vielä viimeinen näkymä hotellimme ikkunasta 4. Hississä matkalaukkuineni.

1. Huonolaatuisia kuvia lentokoneesta, tässä Heathrown lentokentällä. 2 ja 3. Lontoon kaupunkia ja kaunista taivasta illalla 4. Matkalla Helsingista Turkuun, kotona olin vasta puolen yön jälkeen ja nukkumaan menin vasta puoli kahdelta! Kyllä väsytti nousta seuraavana aamuna 6.20 kouluun vain parin tunnin yöunilla.

Siinä kaikki tälläkertaa! Kuvia kertyi matkan ajalta reilut 300, mutta tähän postaukseen karsin vain parhaimmat ja oleellisimmat. Paljon jäi varmasti kertomatta, mutta tiivistetysti matka oli hyvin antoisa ja se tuli juuri oikeaan aikaan ja oikealla porukalla. Kiitos kaikille ketkä olivat mukana <3