Ei päätä eikä häntää

Aika hyvin oli odotettavissa, että viimeviikon onnistuneen maastoreissun jälkeen tulee valtavasti takapakkia. Keskiviikkona oli jälleen Hugon liikutuksen vuoro ja sateisen ilman sekä kentän huonon kunnon takia jouduimme maneesiin työskentelemään. Tiesin jo heti halliin kävellessäni, että hevonen on huono ratsastaa ja kaikki menee penkin alle. Tiedän, asenteeni oli väärä mutta tämä on jo niin moneen kertaan todistettu, että huono ratsastettavuus maneesissa on ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Tämäkin ratsastus toisti samaa kaavaa.

Alkuverkka meni itseasiassa ihan hyvin ja rennosti. Tein ympyrätehtävää niin, että keskiympyrältä käänsin sivujen avoimilla osilla ulos pienemmät voltit, jolloin kääntämistä ja asetuksen vaihtoa tuli runsaasti. Hugo toimikin alkuun ihan hyvin, mutta heti kun aloin ravissa vaatimaan pienempiä voltteja säilyttäen silti tahdin ja rentouden, ryhtyi poni hankalaksi. Asiaa ei helpottanut sen jo pitkään jatkunut vinous oikeaan kierrokseen, mikä vielä korostui tässä tehtävässä. Pikkuhiljaa molemmat, niin kuski kuin ratsukin, alkoivat ärsyyntyä eikä pian mistään tullut mitään. Otin tähän väliin lyhyen hengähdystauon, vaikkei sillä mitään vaikutusta hevoseen ollutkaan. Käyntitauon jälkeen se juoksi kahta kauheammin eikä ollut millään tasolla yhteistyöhaluinen. Yritin ratsastaa supervarovaisesti, hieman enemmän vaatien kuin myös todella tiukasti ja tarkasti, mutta hevonen ei tuntunut missään vaiheessa yhtään sen paremmalta, ihan sama mitä selässä tein.

Päätimpä siis nostaa laukan ja antaa hevosen purkaa turhaa pöllöilyenergiaa. Laukkasin ympyröillä, suorilla, vaihtelin ravin kautta laukkoja vaikka kuinka paljon ja annoin hevosen välillä edetä ihan omaan vauhtiin, mutta ei mitään eroa. Ravissa se oli ihan yhtä vastusteleva sekä jännittynyt, vaikka olin antanut sille vaikka kuinka monta mahdollisuutta toimia kivasti ja rennosti. Tässä vaiheessa huomasin ratsastaneeni jo tunnin verran, vaikka tarkoituksena oli vetää lyhyt ja mukava hyvänmielen treeni. Maneesista jouduin siis taas poistumaan yli tunnin tappelun jälkeen huonolla fiiliksellä ja pää täynnä kysymysmerkkejä. En vain yksinkertaisesti ymmärrä, mikä maneesista tekee meille niin huonon treenipaikan. Valmennuksissakaan nämä virheet eivät ikinä tule esille...

Tulipas epämääräisen sekava valittelupostaus. En oikein tiennyt, mitä voisin tästä ratsastuskerrasta kertoa, sillä siinä ei ollut oikeastaan mitään päätä eikä häntää. Mitään positiivistakaan en tuntunut löytävän. Paitsi tietty nämä pari kuvaa usvaisessa syysmaisemassa. Niissä Hugo näyttää sentään hieman vähemmän ärsyttävämmältä kuin maneesissa. Itsekin sain jostain kaivettua tuon pienen hymynpoikasen huulilleni.