Keskiviikon estehyppely

Viime keskiviikkona suunnitelmissani oli lähteä yksin maastoon Hugon kanssa hieman nauttimaan kirpeästä syysilmasta, mutta toisin kävi ja päädyin Emman sekä Sannin mukana kentälle hyppäämään. Kasattiin kaarteeseen pikkuinen kavaletti, pituushalkaisijalle pysty sekä ensimmäistä kertaa kahden esteen innari pystyn viereen. Emme ole ennen innaria pojilla menneet, mutta nyt otettiin se jumppaamismielessä mukaan. Sanni ratsasti ensin Ypillä, jolloin toimimme Emman kanssa puomipirkkoina ja kuvauskalustona.

Itse selkään päästyäni ajattelin ottaa suht nopean mutta rennon verryttelyn, sillä suunnitelmissa oli ottaa vain pari hyppyä kullekkin esteelle. Ilma oli aika viileä, joten Hugo sai alku- ja loppukäynneiksi viltin päällensä lämmittämään. Ravia otin alkuun löysin ohjin ilman kunnon tuntumaa, jonka jälkeen aloin pikkuhiljaa kerätä ohjia käteen. Innarin puomit olivat alkuun maassa, joten tulin niitä sekä kavalettia ravissa verryttelynä.

Laiskan ihmisen tyylinäyte miten estevälejä pidennetään potkimalla :D

Tässäkin kuvassa ollaan kaikki yhtä vajaita.

Mun yläkropalle pitäisi pikkuhiljaa alkaa tosissaan tekemään jotain...

Laukkaa pyöritin molempiin suuntiin reilusti, sillä Hugo oli vähän kurittomalla päällä ja vikuroi aina Gletin laukatessa sisäpuolelta ohi. Sain sen kuitenkin ihan hyvin malttamaan tulemalla tuota kavalettia, joihin saatiinkin hyviä hyppyjä! Ensimmäisellä kerralla ruuna hyppäsi sen aika kaukaa röhkäisten samalla innostuksissaan. Kyllä huomasi miten ilme kirkastui tämän jälkeen! Vajaan kuukauden estetauon jälkeen on ponilla taas ihan uudella tavalla intoa tehdä töitä kun pääsee vähän purkamaan tunteitansa esteisiin ;)

Pian jatkettiin tulemalla innaria niin, että ensimmäisillä kerroilla katsottiin välit hyviksi laukkapuomien avulla. Tämän jälkeen nostettiin puomien vastakkaiset päät ylös n. 30cm korkeudelle, johon ne sitten jäivätkin. Ensimmäisellä kerralla olin varautunut kunnon surmanhyppyihin ja seisoin aavistuksen verran jalustimilla, mutta Hugo suorittikin innarin kuin vanha tekijä! Jumppaväli ei tuottanut sille yhtään ahdistusta, vaan se hoksasi jutun idean heti. Tultiin innaria muutamaan otteeseen, jonka jälkeen kiitin ponia runsaasti ja siirryttiin pystylle.

Hyppy lähti niin nopeasti liikkeelle, ettei kuskikaan ehtinyt mukaan.

Tähän väliin kuvakaappaus innarista.

Pysty osoittautuikin Hugolle helpoksi mutta itselleni vaikeaksi. Ensimmäiset hypyt oikeaan kierrokseen olivat suhteellisen hyviä, sillä paikat sattumalta täsmäsivät hyvin, mitä nyt oman istuntani kanssa oli paljon hakemista. Kun vaihdettiin suuntaa, este oli hieman alamäessä ja tässä vaiheessa aloin itse tunaroimaan. Kuten Sanni mulle vierestä huusikin, olen liikaa tottunut hyppäämään "isoilla" hevosilla, joiden laukkaa pystyy lyhentämään runsaasti niiden silti säilyttäen sama tempo ja voima takaosassa. Yritin siis samaa Hugon kanssa, muttei sillä kokemattomalla ruunanrupsukalla tietenkään ole samanlaista ponnistusvoimaa tai hyvää tekniikkaa hypätä esteitä pikkuisesta ja kuolleesta laukasta. Tultiin siis pari kertaa ihan pohjaan ja hypättiin lähes keskelle estettä oman mokailuni takia. 

Sanni opasti vieressä ajattelemaan paljon eteen, sillä jos hevonen ei osaa hypätä kootusta laukasta, ainoaksi vaihtoehdoksi jää antaa sen saada laukata eteen ja itse istua hiljaa ja odottaa estettä. Ihan perusjuttuja siis, muttei niitä tule aina ajatelleeksikaan. Tämän jälkeen hypyt sujuivat ihan älyttömän hyvin! Hugo hyppäsi pyöreästi selkää käyttäen ja röhki menemään. Hypättiin tuo pysty korjauksen jälkeen kahteen kertaan, joista viimeinen tallentui videolle. Siinä laskeuduttiin harmittavasti väärässä laukassa alas, mutta itse hyppy oli sujuva ja pyöreä. Tähän oli hyvä lopettaa tällä kertaa.

"Taputapu hieno poni!"

Sitten ryhdyttiinkin hurjiksi!

Loppukäynneissä otettiin vielä muutamat kuvat Emman kanssa, sopivasti juuri silloin kun ponit olivat väsyneitä ja mukavan hikisiä :D Kuvastaa meidän arkeamme aika hyvin... Loppujenlopuksi ratsastinkin tunnin verran, vaikka ajatuksena oli mennä vain nopeasti ja ottaa vain muutama hyppy. Hugo olikin hikoillut aika runsaasti, joten se sai loppuravien jälkeen äkkiä viltin päällensä sekä tallissa vielä kaulakappaleellisen ulkoloimen lämmittämään. Suurinpiirtein kuivuttuaan ja pakollisten tallitoimien jälkeen heitettiin pojat vielä hetkeksi ulos päiväheiniään syömään. Tästä ratsastuskerrasta jäi kyllä ihan hyvä fiilis, sillä aina ei jaksa koulukiemuroita vääntää! Tällä viikolla en pääsekkään Hugon kanssa touhuamaan ja sitäkin seuraavalla viikolla käynti venyy vasta sunnuntaille. Itselläni alkaa tällä viikolla lääketieteen valmennuskurssi, joka tulee pikkuhiljaa täyttämään koko kalenterini, jolloin aikaa hevostelulle jää ihan minimaalisen vähän. Noh, jos tämän puolivuotisen jaksan opiskella, palkitsee tulevaisuus varmasti aherrukseni.

Hugo sanoo bläääh

Team Suoraniskat!