Takaisin alkeistunnille

Viimeviikon torstaina eli lähes puolitoista viikkoa sitten oli jälleen estetunnin vuoro ja listassa oli onnekseni nimi Hanin kohdalla. Hevonen kuitenkin oli ollut jo kahdella tunnilla ennen omaani, joten hieman mietin kuinka se tulisi jaksamaan koko estetunnin. Maneesin tultaessa huomattiin normaalin opettajan tilalla ennestään tutun sijaisen, joka oli pitänyt meille viimevuoden puolella yhden estetunnin. Osattiin siis jo heti alussa varautua liian helppoon ja tylsähköön tuntiin ja hieman silmiämmekin siinä jo pyöriteltiin.

Hani oli onnekseni vielä virkeä ja toimi omalla moottorilla, laukannostoissa se heitti pienet pukitkin ilmoille. Ärähdyksestä moinen pelleily kuitenkin loppui ja sitten oltiinkin niin kilttiä tammaa. Ravissa verryteltiin ns. valssikevennyksessä, eli kaksi ylhäällä, yksi alhaalla jne. Tunnilla hypättiin siis toisella pitkällä sivulla uralla(...) kolmen esteen sarjaa yhden askeleen väleillä ja katsomon päädyssä olevaa kavalettia. Esteet pysyivät koko tunnin kavalettikorkuisina ja tehtävä meni kaikkien osalta hyvin (lukuunottamatta paria tippumista ja ferrarin lailla kaahaamista, hehe). Koko ryhmämme oli jostain syystä tosi väsynyt ja heitimme vain huonoa läppää ja nauroimme toisillemme, tässä vaiheessa säälisin hieman ressukka-sijaistamme. Ainakin oli hauska ja hieman leikkituntimainen estetunti. Noh, palataas aiheeseen...

Tunti näkyy kokonaisuudessaan videolla, joten en lähde sen tarkemmin sisältöä selittämään. Tämä sijaisemme jostain kumman syystä piti kovasti lauseesta "harjasta kii!" ja sitä saimme jokainen kuulla vuorollamme. Sinänsä inhottavaa, sillä itse en ainakaan tuolla tavoin pystynyt vaikuttamaan ponnistuspaikkoihin millään tavalla. Aloittelijathan tätä kikkaa käyttävät juuri sen takia etteivät vahingossakaan nyppää hevosta hypyn aikana suusta jos sattuvatkin jäämään jälkeen. Meillä ei kyllä sen suhteen ollut mitään ongelmia, joten tuo tapa johti pikemminkin vain huonoihin lähestymisiin ja töppöaskeliin ennen estettä. Hani meni kuitenkin kiltisti joka kerta yli eikä tainnut kertaakaan edes kolauttaa puomiin tunnin aikana.

Tunti oli suht nopeasti ohi, mutta saimme ainakin muutaman kerran tulla tuota sarjaa. Kuviakin tunnista on, mutta lisäilen niitä erikseen toiseen postaukseen, kunhan vain saan ne kaverilta :) Tämän viikon tunnistakin on pian postausta tulemassa hieman uudenlaisen heppasen kanssa, joten pitäkää silmät auki :) Erikoispostauksetkin ovat työn alla, julkaisen ne sitä mukaa mitä koulutöiltäni suinkaan ehdin.

Erikoispostauksen aika?

Hiljaiselon takana on aina jokin syy, eikö? Viimeaikoina olen joutunut peräti kaksi tuntia perumaan Wanhojentanssien sekä kouluhommien takia. Silloinkin kun olen ollut ratsastamassa niin tunnista ei valitettavasti ole materiaalia, enkä halua kirjoittaa kuvattomia postauksia.

Näitä tavallisia ja joskus myös hieman tylsempiä blogikirjoituksia on mukava aina välillä tasapainoittaa erikoispostauksilla ja ajattelin nyt olevan hyvä aika. Pari hyvää ideaa muhii päässä ja pistänkin tuohon sivuun kyselyn pystyyn johon saatte ihan vapaasti vastata. Myöskin omia toiveitanne saatte tietenkin ehdottaa! Videopostauksia pyrin toteuttamaan mahdollisuuksien mukaan. Reippaasti siis mielipidettä kehiin! :)

Wanhat 2015 ja tanssiparina oma poikaystävä <3

Hermoja raastava estetunti

Torstaina 5.2 oli jälleen estetunnin vuoro ja sain jatkaa Hanin kanssa työskentelyä. Maneesiin kokosimme kuuden esteen radan sisältäen kaarevia lähestymisiä ja suoria linjoja. Jännitin tuntia jo heti alkukäynneissä, sillä reilun viikon päästä olisi kauan odotetut Wanhojentanssit, joita ennen ei saanut missään nimessä loukata itseään. Iso ja suht pitkä rata + vieras hevonen siis hermostuttivat, mutta pyrkisin unohtamaan nämä ajatukset alkulämmittelyssä. Alkuun verkattiin tulemalla ravissa toisella pitkällä sivulla loivaa kiemurauraa ja toinen sivu laukattiin. Videolta katsottuna en ravissa saanut alapohjettani pysymään rennosti paikoillaan, vaan tahattomasti tökin kokoajan hevosta kylkeen... En olekaan ennen huomannut tuollaista liikettä eikä opettajakaan ole siitä sanonut, mutta täytyy näköjään itse kiinnittää siihen tästä lähin enemmän huomiota. On nimittäin erittäin ruman näköistä ja häiritsee varmasti hevostakin.

Kuvapysäytyksiä hypyistä 

Tässä ratamme kokonaisuudessaan, sillä videossa se ei näy. Kuva täältä.

Ennen radan ratsastusta otimme muutaman verryttelyhypyn katsomon kulmassa olevalle pystylle, radalla este numero 3. Hani hyppäsi hyvin, kuski olisi saanut olla vielä hiukan tarkempi ponnistuspaikan kanssa eikä tuoda hevosta niin juureen. Kun kaikki saivat hyvät hypyt pystylle, jatkettiin tulemalla rata, joka hypättiin kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla esteet olivat siinä 70cm paikkeilla, joten korkeuden puolesta kaikki oli ok. Hani tuntui jo verryttelyssä kovin pirteältä, joten itseäni hieman jännitti odotellessani omaa vuoroani. Jouduin siis keskittymään ihan 110 prosenttia ratsastukseeni, sillä en halunnut ratsastaa yhdellekkään esteelle epävarmasti tai muuten vain huonosti, koska mulla ei tosiaan ollut yhtään varaa saada edes yhtä mustelmaa kroppaani. Rata menikin tosi hyvin lukuunottamatta yhtä vastalaukkaa kaarteessa ja sain itsevarmuutta takaisin.

Toisella kierroksella esteitä nostettiinkin sitten lähemmäs 85cm korkeuteen ja varsinkin ensimmäinen este näytti valtavalta. Loppujen lopuksi sekin ja seuraavat esteet ylittyivät puhtaasti, vaikka hyvät ponnistuispaikat olivatkin hieman hukassa. Hani myös päätti protestoida isolla potkupukilla kaarteessa ennen viimeistä linjaa eikä ollut kaukana kuskin maahan muksahtaminen. Sain onneksi pidettyä tasapainoni ja jatkoin suoraan ympyrälle, missä tamma yritti samaa uudestaan. Kunnon komentaminen onneksi tepsi siinä tilanteessa ja päästiin etenemään rata loppuun saakka. Saatiin opettajalta kehujakin hyvin ratsastetuista teistä mikä toi hymyn huulilleni. Hyvä estetunti olikin, ehkä pieni jännitys auttoi keskittymään entistä paremmin ;)

Puomityöskentelyä

Kuten pari postausta aiemmin mainitsin, kerron nyt hieman videoiden ja kuvien kera viime viikon puomitunnista. Ratsuna olikin yllättäen Hani, jolla tulikin viimeksi ratsastettua aivan viime kevään alussa. Taukoa oli siis kertynyt kunnioitettavasti. Aloitimme käynnissä ratsastaen A-päätyyn ison ympyrän kolmen puomin yli ja C-päätyyn voltti myöskin kolmen puomin yli. Tarkoitus oli saada hevonen taipumaan kunnolla sisäpohkeen ympärille. Meillä ei ollut kauniista muodosta tietoakaan vaan kuljettiin sitten pää pilvissä vaikka ties miten yritin pitää käteni.

Pahoittelen kuvien maneesilaatua, pimeässä otetuiksi silti yllättävän hyvälaatuisia.

Tällaisen kirahvin nappasinkin vahingossa karsinasta!

Ravissa ja laukassa jatkettiin edelleen samaa tehtävää, mutta nyt lisättiin parin askeleen raviinsiirtymiset pitkille sivuille. Hani oli hyvin kuulolla siirtymisissä, mitä nyt ravissa muutamaan otteeseen lähti hieman juoksemaan ennen laukannostoa. Iso ympyrä laukattiin nyt kevyessä istunnassa ja yritettiin jokaisen puomin väliin saada sama määrä askelia ja meille kuusi jokaiseen oli täydellinen. Tosin olisin päässyt välit vaikka neljällä tai kahdeksalla askeleella niin halutessani, sillä Hanin laukkaa pystyy säätelemään ihan loputtomasti. Pidin tehtävän meille kuitenkin helppona. Voltilla kun pääsi säätelemään ja kääntelemään ihan olan takaa.

Voltti olikin jo sitten hankalampi laukassa. Alkuun meillä tuli itseasiassa monta todella hyvää volttia, mutta jossain kohtaa keskittymiseni herpaantui ja joko ajauduin liian lähelle muita suorittavia, kiilasin tehtävää tekevän eteen tai muuten vain puomeille tuli epäsopivia askeleita. Opettaja antoikin tästä palautetta ja yritin kovasti tsempata lopputunnin. Pari hyvää volttia kun saatiin aikaiseksi niin päästiin ravailemaan loppuraveja. Lopussa Hani olikin jo paljon rennompi ja pärski tyytyväisenä menemään.


Ensikerralla (eli jo ylihuomenna) onkin estetunnin vuoro ja koitan järjestää taas kameramiehen paikalle katsomaan meidän päätöntä menoa, haha :D Kiitos vielä paljon Essille kuvista ja videoista!

Poistuisitko blogistani, kiitos?

Taru, me Emman kanssa ymmärrämme kyllä, että sinua harmittaa tämä meidän "turvaliivittomuus", mutta se, että linkität blogejamme ja haukut meitä muille ihmisille menee ihan liikaa yli. Emme ole tehneet mitään pahaa kellekkään, tämä on meidän valintamme ja me emme halua hypätä turvaliivi päällä sen ollessa epämukava. Tämän asian ei pitäisi kuulua kenellekkään eikä kenenkään pitäisi tunkea nenäänsä muiden asioihin, ei sinun eikä myöskään minun. Pyysin jo edellisessä postauksessa ettet kommentoisi enää asiaa, mutta et selvästi osaa lopettaa. Täten pyydän, että poistut myös minun kuin Emmankin blogista, ellei sinulla ole mitään parempaa sanottavaa. En halua päiväni menevän pilalle sinun takiasi. Kiitos.

Rästiin jääneitä estevideoita

Kansioista taitaa löytyä vielä viimenvuoden puoleltakin videoita, joita en ole jostain syystä saanut aikaseksi julkistaa tänne blogin puolelle. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Myöhäisemmästä tunnista en muista juurikaan muuta kuin sen, että Wilda oli ihan superväsynyt kahden edellisen tunnin jäljiltä ja meillä oli käytössä vain puolikas maneesi, enkä juuri itsekään ratsastanut erityisen hyvin. Tunti ei siis sujunut kovin hyvin, mutta välillä on niitä huonojakin päiviä.

Seuraava video onkin hieman tuoreempi eli viimeviikon estetunnista vähän liikkuvaa kuvaa. Ratsuna onkin toiminut vuodenvaihteesta lähtien Karina, joka onkin ollut positiivinen yllätys! Tunnit ovat menneet erittäin hyvin ja tasaisesti, ja se näkyy videoltakin. Ratsastettiin taas puolikkaalla maneesilla, mutta nyt mahduimme kaikki yllättävän hyvin menemään siellä. Hypättiin niin suoralla kuin kaarevalla linjalla esteitä ja nämä menivät meiltä paremmin kuin hyvin. Kuvaajiakin paikalla oli kaksi, joten materiaalia tunnista on kahdesta eri kuvakulmasta.

Näin tällä kertaa! Tämän viikon ratsastustunnista on tulossa myöhemmin postausta, mutta nyt jatkan lukemista koeviikon viimeiseen kokeeseen ja sen jälkeen suuntaan laskettelemaan ensimmäistä kertaa elämässäni!

P.S. Edelliseen postaukseen viitaten, Artukaisissa EI ole turvaliivipakkoa, ENKÄ pidä tallia parempana vain sen takia, että hypätä saa myös ilman turvaliivia. Nyt vähän järkeä päähän. Tiedän kyllä riskit, mutta olen todennut liivin vain huonontavan istuntaani, joten näin on parempi. En kaipaa aiheesta enää enempää kommenttia. Kiitos.

Miten kävi estekisojen?

Julkaisin ilmoitusasiani jo viime vuoden marraskuussa, eli tarkoituksena oli osallistua monen vuoden tauon jälkeen tallin välisiin estekisoihin loikkimaan ja kokeilemaan onneani. Treeneissä oli sujunut ihan hyvin ja hevonen tuntui varmalta, joten hyvillä mielin odotin 30.11 lauantain kisoja.

Kun tuo maaginen päivä koitti, kysyi äiti vielä aamulla, että enkö varmasti tarvitse turvaliiviä, mitä en tosiaan ollut käyttänyt kolmeen vuoteen. Ihmettelin asiaa kovasti ja vastasin: "Pyh, emmä sitä tarvii ku emmä ny ajatellu tippuu". Niin, olisi kannattanut koputtaa puuta ennen kuin ehtii vastata näsäviisaasti... Annoin poikaystäväni nukkua pidempään, joten en herättänyt häntä ja hyppäsin moponi kyytin. Hän kun tulisi myöhemmin katsomoon kannustamaan minua ja ratsuani. Tallilla maksoin lähtömaksun kansliaan ja menin kävelemään rataa. Aikaa oli vielä paljon ennen oman verryttelyni alkua, joten juttelin rauhassa kavereiden kanssa ja hain Wildan tarhasta. Jossain vaiheessa sainkin kuulla, että olisin oman luokkani ainut ratsastaja, joten verryttelyni olisi siis aikaisemmassa ryhmässä, mutta esteet korotettaisiin ennen omaa suoritustani. Siinä sitten kiire tulikin ja hyvä kun suojat muistin kaikessa paniikissa laittaa. Ei muuta kuin kuskille kypärä päähän ja ponin selkään ulos kävelemään!





















Jo ulos päästyään Wilda muuttui rauhallisesta nallekarhusta huutavaksi possuksi. Kaikki oli niin uutta ja jännää ja muita hevosia se ei ollut varmasti ikinä nähnytkään. Onneksi kaverini käveli vierelläni ja pystyin sitä mukaa itsekin rauhoittumaan, mikä vaikutti tietysti suoraan hevoseen. Maneesiin mentiin siis suht varmoin mielin. Aloitin heti lämmittelemään ravissa kovin lyhyen verryttelyajan takia, ja ihan hyvin Wilda oli avuillakin. Maneesin pääty vain oli kovin jännittävä ja ohi laukkaavat hevoset. Laukassa meinasi epätoivo kyllä iskeä, kun poni allasi lähtee viemään sinua ihan kuus-nolla. Sain onneksi suht nopeasti hevosen kiinni ja annoin sille muuta ajateltavaa. Verryttelyhypyt sujuivat kuitenkin yllättävän hyvin verrattuna siihen, miten hukassa me molemmat pienet olennot olimme keskellä kisakenttää. Aloin saada luottamusta takaisin ja uskalsin alkaa ratsastamaan.

Videolta napattuja kuvia, pahoittelen laatua. 

Ajattelin vielä ottaa yhden hypyn okserille ennen käyntiin siirtymistä, mutta jotenkin en pystynyt lähestymisessä pitämään ajatuksia kasassa. Toin hevosen aivan liian huonoon paikkaan, mutta paineistin pohkeella silti hyppäämään, joten Wilda ponnisti liian kauaa ja hyppy jäi lyhyeksi, joten se kolautti jalkansa takapuomiin ja kompuroi esteen yli. Itse tottakai lensin kaulalle kun hevosen etuosa katosi alta ja menetin tasapainoni. Esteen jälkeen Wilda lähti liiraamaan oikealle, joten nätisti tulin kyljen kautta alas. Harmikseni kuitenkin löin pääni voimakkaasti maahan ja hevosen etujalatkin taisivat kypärään kopsahtaa. Tuloksena sairaalareissu, jossa todettiin aivotärähdys ja kolmen viikon ratsastuskielto ja kaupan päälle vielä lievä kisakammo, vaikka Wildan kompastuminen johtui täysin vain huonosta ponnistuspaikasta ja keskittymiskyvyn puutoksesta. Tästedes pysyttelen kuitenkin turvallisesti vain tunneilla, vaikka ihan koska vaan voi jotakin sattua. Onneksi pahemmilta vammoilta säästyttiin ja tammikuussa olin taas saman heppasen kyydissä esteitä loikkimassa :)

Tällaiset kisat siis tällä kertaa, vaikka ne loppuivatkin hyvin lyhyeen. Videossa kaikki pätkät mitä päivän aikana kuvattiin.

Potilas lääkehuuruissa ja tukijoukko mukana