Viimeistä viedään

Viimeinen ratsastustunti tänä keväänä ratsastettu! Tämä postaus tulee valitettavasti viikon myöhässä, sillä omien koulukiireideni vuoksi (kyllä, käyn kesälukiota) olen joutunut jättämään blogin hieman taka-alalle. Juhannuksen jälkeen pitäisi tämän tytön päästä ihan oikealle kesälomalle!

Meidän onneksemme torstaina paistoi ihana, lämmin ilta-aurinko ja pääsimme kentälle hyppäämään. Opettaja oli kasannut toiselle pitkälle sivulle kolmen esteen linjan ja jokaiseen väliin tuli neljä askelta. Saatiin verrytellä aika pitkään ennen verkkahyppyjä tehden esteiden välissä loivaa kiemurauraa ja laukaten kevyessä istunnassa. Sasu tuntui ihan hyvältä ja vastaanottavaiselta, joten jäin odottamaan hyppäämistä melko positiivisin mielin.

Aluksi verryttelimme pelkästään linjan ensimmäisellä/viimeisellä ristikolla jota lähestyttiin ympyrän kaarella. Sasu tuntui hyvältä ja ehkä hieman liiankin rauhalliselta, sillä pari kertaa osuttiin aivan liian pohjaan, vaikka kauempaakin olisi pystynyt hypätä. Kierros kierrokselta ja esteen hieman noustessa Sasukin alkoi jo innostumaan ja saatiin ihan sujuvia hyppyjä. Tämän jälkeen mukaan lisättiin linjan keskimmäinen este jolta jatkettiin neljällä laukalla seuraavalle. Tässä meillä ei ilmennyt sen suurempia ongelmia ja saatiin lopetella aika pian.

Lahna

Melko pitkienkin välikäyntien jälkeen aloitettiin tulemaan linjaa oikeassa kierroksessa ihan normaalisti laukassa sisään. Sasu tuntui keräävän virtaa tauon aikana ja se hieman kuumui lähestyessämme esteitä. Välit olivat vielä tähän suuntaan meille sopivat, vaikka väleissä saikin hieman pidätellä. Tultiin esteet tähän suuntaan muutaman kerran ja kerran vasemmasta suunnasta.

Tässä vaiheessa piti olla todella tarkka siitä, ettei lähde hyppäämään ensimmäistä estettä liian kaukaa, sillä muuten väleissä tulisi hyvin ahdasta. Meidän kenttä kun on hieman kalteva ja nyt vasempaan suuntaan hypättäisiin siis lievästi alamäkeen. Sasun kanssa meillä tuli aivan liian ahdasta varsinkin viimeisessä välissä, jossa väliin mahtui vain kolme laukka-askelta. Itse ymmärsin odottaa vielä neljättä, joten jäin hevosta pahasti suuhun kiinni sen hypätessä. Tästä se veti taas herneen turpaan ja lähti vauhdilla esteen jälkeen pinkomaan, mutta onneksi se tuli tosi nopeasti kiinni. Ratsastajan moka kokonaan, joten saatiin lupa lopettaa tähän, kun hevonen kuitenkin suoritti hyvin, eikä me tuskin oltaisi väliä koskaan päästy neljällä askeleella vaikka kuinka kauan oltaisiin sitä hinkattu.

Urpot

Tämä kuva nappaisi muuten, mutta alkuperäinen oli lähestulkoon musta ja jouduin muokkaamaan sitä rajulla kädellä...

Loppuun mentiin vielä porukalla kävelemään tuo lyhyt lenkki maneesin takaa ja pihassa otettiin parit poseerauskuvat. Kaikki olivat suht tyytyväisiä tuntiin ja hevosiinsa, joten päällimmäisin puolin jäi meilläkin ihan positiivinen fiilis. Moonalle iso kiitos meidän ryhmämme kuvaamisesta! :)

Miltä meidän meno näytti sinun silmiin?

Uutta ulkoasua!

Ihana Emma teki minulle jälleen kerran upean bannerin ja päätin samalla pistää koko blogin ulkan värimaailmaa myöten uuteen uskoon. Samalla välilehdet saivat häipyä ja nyt löydät omani ja muiden hevosten esittelysivut blogin oikeasta reunasta kuvaa klikkaamalla.

Ps. tervetuloa uudet lukiat! Teitä on tullut tässä lähiaikoina muutama kappale lisää :)

Mitä mieltä olet uudesta ulkoasusta?

Olisiko mielestäsi jokin asia vielä muokattavan arvoinen?

Islantipoika kuvioissa mukana *[VIDEOPOSTAUS]*

Tällä kertaa saakin videot puhua puolestaan! Issikkapojat muuttivat pari viikkoa sitten viimeinkin lähemmäs Turkua ja käytiin niitä heti moikkaamassa pitkän tauon jälkeen. Ratsastettiin Emman kanssa molemmat vuorotellen ja kuvailtiin päivästä videopostaus. Ratsain ei tehty mitään ihmeellistä, lähinnä vain palauteltiin hevosten käyttöohjeita mieleen ja mentiin suht rennosti vajaan tunnin verran.  Meidän on nyt tarkoitus käydä vähintään kerran viikossa karvaturreja liikuttelemassa, joten niistä on tulossa kesän aikana siis runsaasti postauksia! Toivottavasti pidätte videosta :)

Tumpelo vauhdissa osa 2

Vitsi miten pitkällä kevät jo on täällä Etelä-Suomessa! Puut vihertävät ihan kunnolla ja ulkona on päivisin reilusti yli +15 astetta lämmintä. Ilmeisesti hevosetkin ovat jo kesäfiiliksissä valmiina lomailemaan, Pasi varsinkin viimetunnin perusteella.
Viimeviikon torstaina päästiin hyvän ilman saattelemana taas ulkokentälle treenailemaan. Yllätyksekseni sainkin Pasi-pojan tunnille yli vuoden tauon jälkeen, eivätkä odotukset olleet kovinkaan korkealla tunnin suhteen. Onneksi menimme pelkästään puomitehtäviä ja ajattelin selviäväni ihan kohtuullisesti.

Alkutunnista lähdimme ratsastamaan ravissa puomilinjan yli molemmissa suunnissa keventäen ja pikkuhiljaa otimme mukaan parin askeleen käyntiinsiirtymiset puomien välissä. Pasi tuntui hyvin tahmealta ja laiskalta Sasun jälkeen ja sen ravissa oli kamala istua. Siirtymiset onnistuivat kuitenkin lähes joka kerta hyvin ja täsmällisesti.
Hetken kuluttua jatkettiin laukkaverryttelyä tullen edelleen tienpuoleista puomilinjaa (puomien järjestys näkyy videolta paremmin). Pasi tuntui edelleen hitaalta ja laukat nousivat vaivalloisesti, mutta muutaman kierroksen jälkeen se alkoi heräämään vähän liiaksikin ja alkoi hyppelehtimään ja vikuroimaan varsinkin kulmissa. Mitään erikoista ei kuitenkaan käynyt vaan matka jatkui normaaliin tapaan.

Pitkien välikäyntien jälkeen jatkettiin harjoitusta tulemalla ensin ravissa ensimmäiselle puomille ja tehtiin voltti sisäänpäin viereisen puomin yli. Linjalle palattua nostettiin laukka ja linjan toisen puomin jälkeen tehtiin uudestaan voltti viereisen puomin yli. Tehtävä oli todella simppeli ja hevosen piti olla avuilla koko ajan, jotta suoritus onnistuisi. Alkuun meillä oli Pasin kanssa haparointia laukan kanssa, kun en saanut sitä tarpeeksi aktiiviseksi puomille. Askeleet eivät tuntuneet millään sopivan voltilla ja laukka ei pyörinyt kunnolla. Pikkuhiljaa kuitenkin sain itsekin juonesta kiinni ja lopulta saimme oikein hienoja ja tasaisia voltteja aikaiseksi.

Saimme vielä lopputunnista uuden tehtävän, eli tarkoituksena oli tulla laukassa puomilinjalle ja ensimmäisillä kerroilla välissä tehtiin siirtyminen raviin ja hieman myöhemmin siirtyminen käyntiin. Jo ravisiirtymä oli itselleni tarpeeksi haastava, sillä Pasi tykkäsi joko laukata läpi koko linjan tai siirtyä raviin jo ensimmäisen puomin päällä. Tämä ei tietenkään kelvannut millän tasolla ja jouduttiin tulemaan tehtävää yhä uudelleen ja uudelleen. Pikkuhiljaa Pasi alkoi itseni tapaan väsyä hieman liikaa ja sillä paloi hihat koko hommaan. Ratsastin kaaretta valmiina tulemaan uudestaan tehtävälle, kunnes ihan yht äkkiä Pasi viskasi takaset ilmaan ja pukitti voimalla. Itse lensin komealla kaarella alas suoraan selälleni hevosen etujalkojen juureen ja ilmat lähtivät keuhkoista. Jäin hetkeksi maahan makamaan ja suojasin käsillä päätäni jos Pasi sattuisikin juoksemaan ylitseni. Onnekseni se kuitenkin pysähtyi paikalleen ja tuli vielä tuuppimaan turvallansa että mitäs sä siinä maassa nyt kyykit.

Tärähdys selässä oli sen verran kova, etten kyennyt nousemaan enää satulaan. Istuin kentän laidalla hetken aikaa henkeä vetäen ja huonoa oloa potien, kunnes tunnin loputtua lähin kaverin kanssa kotiin. Mitään "sivuoireita" ei tippumisesta aiheutunut ja seuraavana päivänä meninkin jo ratsastamaan. Siitä lisää seuraavassa postauksessa :)

Turun Malja 2015

Kylläpäs oli mukava kisaviikonloppu jälleen kerran! Turun Artukaisissa järjestettävä Turun Malja -estekilpailu on ollut meidän ratsastusryhmän perinteenä jo ainakin neljän tai viiden vuoden ajan, vaikka itse kilpailulle tulee ensi vuonna jo 70 vuotta täyteen. Maljakilpailu järjestetään siis ratsastuskoulumme tiloissa ja kisakenttänä toimii suuri Malja-kenttä vesiesteineen kaikkineen. Itse olen tosiaan ollut jo monena vuonna toimihenkilönä kyseisessä kilpailussa, kuten ratahenkilönä tai kanttiinissa/makkaranpaistossa. Samat työt jatkuivat tänäkin viikonloppuna, vaikka paikalle pääsinkin vain lauantaina ja sunnuntaina. Vaikka torstaina sateen jäljiltä kenttä oli hieman kurainen, oli se lauantaina jo aivan toimiva ja isot luokat pystyi hyvin hyppäämään.

Kuten aiempina vuosina, olin myös nyt kentän laidalla heilumassa kamerani kanssa. Kuvia tuli räpsittyä satunnaisista ratsukoista aina nuorten hevosten luokista Turun- ja Kenraalin Malja -luokkiin asti. Tähän postaukseen päätyvät vain omat suosikkini ja mielestäni hyvin onnistuneet kuvat, mutta jos et löydä itseäsi ja hevostasi näistä kuvista, voit laittaa tämän postauksen kommentteihin tai sähköpostiini kuvailun hevosestasi/itsestäsi, niin katson lopuista kuvista jos olet sattunut kuvauskohteeksi, sillä se on hyvin mahdollista :) Sähköpostini on viivi.santala@kolumbus.fi

Kuvia saa kopioida omaan käyttöön, kunhan copyrightit ovat näkyvillä tai kuvan julkaisemisen yhteydessä on mainittu kuvaajan nimi. 

Turun Maljan voittaja Jukka Rantanen ja Carlos santana!

Mikä/mitkä kuvat ovat teidän lukioiden suosikkeja?