Iltahömppää

Perjantaina Lauri sai pitää rennomman päivän viimekertaisen mukaan. Ennen ratsastusta mulla ei ollut minkäänlaista visiota mielessä ratsastusta varten, eikä sitä visiota tullut missään vaiheessa edes hevosen selässä. Olin tallilla kuitenkin hyvissä ajoin ja vielä suht valoisaan aikaan, mutta pimeän tullessa hyvin nopeasti myös fiilikset laskivat. Laitumelta talliin taluettaessa tuo riiviö ehtisikin jo karata puolessa välin matkaa kuullessaan omistajan saapuvan autollaan tallille. Sentään jonkun nopean ajatuksen ehtisin päähäni saada ja päästin narusta tarpeeksi ajoissa irti, muuten olisi ollut kaunis mutakuorikate pinkillä hupparillani. Tästä suivaantuneena yritin kiskoa seuraavaksi toista kaverihevosta mukaani, mutta se nyt ei ainakaan lähtenyt. Jäin sitten yksin kiroamaan kun omistaja naureskellen otti pojat mukaansa talliin.

Lauri oli tästä väliepisodista selvästi innoissaan ja pilke silmäkulmassa hääräsi kovasti karsinassaan yrittäessäni siitä jokain likaa hinkata irti. "Toivoton tapaus" tuumasin ja poistin vain suurimmat mutakikkareet mahasta sekä jaloista suojien alta. Tuokin eläin on niin nopeasti kasvattanut valtavat jalkakarvat, ettei meinaa koko jalkaa sieltä enää löytää. Hyvä kun suojatkaan menevät enää kiinni. Muiden varusteiden lisäksi ruuna sai ylleen puhtaan ja tyylikkään sinisen viltin, sillä ulkona oli hieman kosteaa ja viileää. Nyt ulkonakin oli jo kunnolla pimeää, eikä yksi vaivainen himmeä lamppu keskellä kenttää tilannetta helpottanut juuri ollenkaan. Sokkona haahuilimme siis elämän tarkoitusta etsien.

Kuten todettu, ideat iltaratsastukseen olivat täysin lopussa. Tilannetta ei helpottanut yhtään se, että Sanni oli tullut Ypillä ilman satulaa humputtelemaan yhtä päättömästi kuin minäkin ja Emmakin heitti kuivaa läppää penkillä. Lähtökohdat vakavaan treenaamiseen olivat siis aivan huikeat! Olimme kaikki ilmeisen väsyneitä, sillä emme meinanneet päästä ratsastuksessa edes alkuun, kun aloimme pelleillä raukkojen hevostemme kustannuksella. Kaikkea nuokin joutuvat kestämään teinityttöjen ratsuina. Sentään jonkin verran saimme aikaan jotain ravin tyylistä askellajia sekä muutamat pysähdykset. Kaarteissa yritin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tein muutamat väistönpoikaset.

Loppuratsastuksesta Lauri alkoi tahdittamaan. Alitajuntani oli huomannut selästäkäsin pientä epätasaisuutta ravissa, mutta tajusin sen kunnolla itse vasta siinä vaiheessa, kun Emma siitä mainitsi. Äkkiä hevonen käyntiin ja liikkeen puhtautta analysoimaan. Käynnissä minkäännäköistä tahdittamista ei ollut havaittavissa, mutta ravissa tämä ilmeni takapään epäpuhtautena. Emme olleet varmoja siitä, kumpaa jalkaa Lauri tahdittaa, joten käytiin hakemassa omistaja paikalle. Hänen mukaansa liike ei ollut huolestuttavan näköistä ja olisin ihan rauhassa saanut ratsastaa treenini loppuun, mutta olin valmistellut hevosen jo hyvin loppuravien kautta ratsastuksen lopettamiseen, joten kävelin hetken aikaa ja vein ruunan talliin. 

Lauri ei millään tavalla reagoinut jalan puristamiseen tai muihinkaan toimiin, joten voi olla että vika löytyy jostain lihaksesta. Epäilin hieman sen venäyttäneen jonkun lihaksistaan kun niin hurjasti laitumellakin riehui, mutta omistajan mukaan tuo on vain yksin vanhuuden vaivoista. Hoidin hevosen vielä kunnolla pois ja jätin sen syömään iltaheiniään. Kävi kyllä hyvä tuuri kun ratsastelin vain kevyesti, enkä vetänyt mitään hurjaa laukkarääkkiä. Nyt Lauri onkin ilmeisesti jo ihan kunnossa, ja tuo tahdittaminen oli vain hetkellinen vaiva. Silti otan ensi perjantaina rauhallisesti hevosta tunnustellen.

Tänään keskiviikkona en mennytkään liikuttamaan Hugoa, sillä sain koulussa influenssarokotteen ja tämä päivä piti levätä. Ensi viikolla vuokrapäiväni siirtyi sunnuntaille oman toiveeni mukaan, ja Sannista sekä Emmasta riippuen mennään joko maastoilemaan tai väännetään koulua. Hieman kyllä houkuttelisi tuo maasto, saa nähdä mitä keksitään! Sitä ennen on kuitenkin vielä Laurin liikutuksen vuoro, joten onko teillä jotain ehdotuksia, mitä tekisimme Laurin kanssa? Palaillaan loppuviikosta!