Ei mitään uutta

Hevostelun saralla mitään kovinkaan mullistavaa ei ole tapahtunut, vaikka olenkin palannut nyt normaaliin rytmiin. Keskiviikkona meillä oli tarkoituksena olla taas koulutunti, mutta se sitten peruuntuikin ja ratsastin Hugon itsenäisesti loppuun asti. Verkkasin hevosen nopeasti siinä uskossa, että opettajamme tulee pian aloittamaan tunnin, mutta hänen tullessaan Emma pistikin hänet Gletin selkään ja siinä menikin koko lopputunti.

Nopean verryttelyn jälkeen oli hieman inhottavaa alkaa kokoamaan palasia takaisin yhteen yksinäni, mutta keksin sentään jotain ajateltavaa ponille. Pyörisin hetken aikaa volttikahdeksikolla, mikä paljastuikin hyväksi tehtäväksi ja tätä tulen tekemään jatkossakin. Otin myös hieman raviväistöjä aika huonolla menestyksellä, sillä Hugo oli edelleen täysin tyhjä vasemmasta ohjasta. Myöskään oikealle päin taivutuksistakaan ei meinannut tulla mitään, kun poni ei tukeutunut ulko-ohjaan.

Työstin hevosta normaalia kauemmin ravissa, sillä se ei jotenkaan tällä kertaa luonnistunut sitten yhtään. Pienen hengähdystauon jälkeen nostin oikean laukan ja pyöritin sitä erilaisilla ympyröillä. Vitsi miten hyvältä se tuntui selkään! Nostot olivat täsmällisiä ja voimakkaita ja laukka rullasi hyvin. Tein muutamia siirtymisiä ravin ja laukan välillä ja ne sujuivat todella hyvin. En viitsinyt nostaa toiseen suuntaan laukkaa ollenkaan, sillä tämä oikea on meille hankalampi kierros ja nyt alusta asti kaikki tuntui hyvältä. Kiitin ponia runsaasti ja annoin sen ravata hetken omaan tahtiin.

Loppuun otin vielä yhden kierroksen verran tuntumaa hitaaseen tölttiin, sillä ruuna keräsi laukasta niin paljon kierroksia. Hugo malttoi mielensä ja menohalunsa niin hyvin, että kierroksen jälkeen annoin luvan siirtyä raviin ja samalla sekunnilla se ponnisti voimakkaasti eteenpäin. Ihan itsekin yllätyin, miten kovaa sen on täytynyt hillitä mielensä töltissä, jos se raviin ponnisti noin kovalla innolla. Taputin Hugoa runsaasti ja aloin loppuverryttelemään pidemmällä ohjalla.

Lähdenkin tästä hetken päästä pitkästä aikaa Laurilla ratsastamaan ja hakemaan samalla parit hevoset sisälle, kunhan tuo älytön kaatosade vain lakkaisi. Saa nähdä, missä kunnossa kenttä on vai pitääkö maneesiin taas raahautua. Hugon ratsastelusta on muuten myös liikkuvaa kuvaa ja julkaisen videon seuraavassa postauksessa, kunhan sen vain saan :) Kiitokset kuvista Emmalle!

Koulutunnilla

Viime keskiviikkona pääsin vihdoinkin ratsastamaan! Ylioppilaskirjoitusten takia olen harmikseni joutunut perumaan luvattoman paljon vuokrauskertoja, ja niin jouduin tekemään myös eilen ja jätin Laurin liikutuksen välistä. Onneksi ensi viikolla kirjoitukset ovat ohi ja pystyn taas hengittämään.

Keskiviikkona päästiinkin yli vuoden tauon jälkeen sileän ratsastuksen tunnille Metsäkylä -ajoilta tutun opettajan valvontaan. Tarkoituksena on käydä suunnilleen viikottain nyt ratsastuskoulutyylisillä tunneilla, mikä on meille enemmänkin kuin tarpeen. On aina mukavaa, kun joku huutaa tehtäviä ja voi vain keskittyä suorittamiseen. Alkuun kerroimme hieman meidän heikkouksiamme ratsukkona ja mainitsin Hugon kuumumisen ja ongelmat laukannostoissa. Näiden perusteella koottiin tunti, joka pyrki palvelemaan meitä kaikkia.

Tämän tunnin aiheena meillä oli siirtymiset niin askellajien välillä kuin sisällä. Meitä oli tunnilla kolme, joten pystyimme hyvin ratsastamaan puolikkaalla kentällä. Aloitimme käynnissä ratsastamaan suoraa uraa pitkin tehden monia pysähdyksiä molemmissa kierroksissa. Pian siirryimme itsenäiseen raviverryttelyyn ja saimme käyttää koko maneesia. En saanut Hugoa tarpeeksi hyvin ratsastettua rennoksi vaan se pisteli kipittämään pää ylhäällä aikamoisen reippaasti. Meillä kun raviverryttelyyn saattaa helposti mennä kymmenenkin minuuttia, ennen kuin olemme valmiita työskentelemään rennosti ja rauhallisesti. Pian siirryttiin kaikki toiselle pääty-ympyrälle ravailemaan ja hakemaan tasaista tempoa.

Laukkaa otettiin aika pian. Tarkoituksena oli nostaa laukka vain muutaman askeleen ajaksi esimerkiksi pitkällä sivulla, mutta muiden ratsukoiden ongelmien takia päädyttiin nostamaan laukka yksitellen kaarteessa. Meillä nostot olivat yllättävän hyviä ja täsmällisiä ja sain kehuja erityisesti katseestani sekä valmistelusta. Nostettiin laukka muutamaan kertaan vasempaan suuntaan, jonka jälkeen laukattiin pari kierrosta maneesia ympäri oikeassa kierroksessa. Hugo oli todella energinen ja hetken ehdinkin jo pelätä, että mitä lopputunnista tulisikaan.

Tässä vaiheessa tuntia oli ehtinyt kulua varmasti jo yli puolet, kun itse työskentely vasta aloitettiin. Hiottiin ensin ympyrällä käynnistä pysähdykset kuntoon pelkkää istuntaa käyttäen. Tässä kohtaa otettiin ohjat ulkokäteen ja sisäkäsi laitettiin alaselän päälle, joka ennen pysähdystä työnnettiin selkää vasten ja näin saatiin istunta tiivimmäksi. Samalla ohjia nostettiin aavistuksen ylöspäin. Meillä tämä tapa toimi yllättävän hyvin, vaikka alkuun mulla olikin vaikeuksia hidastaa käyntiä pysähdyksien ulkopuolella vain toista kättä käyttäen. Pian kuitenkin Hugo rentoutui ja malttoi kävellä ja odottaa apujani.

Kohta siirryttiin tämän tunnin viimeiseen tehtävään, joka oli ravissa temponlisäys toisella pitkällä sivulla. Hetken ehtisinkin jo panikoimaan että tämä hevonen hyppää kyllä samantien kuuhun jos sitä vielä enemmän pyydän eteenpäin. Kyllähän se tempoa kasvattaa vaikka kuinka paljon, takaisin hidastaminen onkin sitten jo aivan eri asia. Kaikki sujui kuitenkin yllättävän hyvin ja pelkoni olivat ihan turhia. Pysähdysharjoittelun jälkeen Huginn oli jo mukavasti kuulolla sekä malttoi liikkua rauhassa ilman joka suuntaan juoksemista. Aloitimme vasemmassa kierroksessa ratsastaen kaarteen hyvin tasapainossa ja pitkälle sivulle tultaessa lisäsimme tempoa mahdollisimman nopeaksi. Kuitenkin pian oli hevonen jo saatava tasapainoon ja hitaampaan rytmiin ennen kulmaa, johon ratsastimme vielä voltin. Samaa tehtävää tultiin molemmissa kierroksissa ja Hugo oli todella hyvän tuntuinen! Vielä hieman parannettavaa on kiinni tulemisessa, mutta kun kuski vain muistaisi vaikuttaa istunnalla enemmän niin Huginn kyllä kuuntelisi.

Loppujenlopuksi ratsastus venyi lähes 1,5-tuntiseksi alku-ja loppurupatteluineen, mutta nyt kun opettaja on selvillä lähtötasostamme, on hänen helpompi suunnitella seuraavaa tuntia. Harmikseni meistä ei tullut kuin muutama aivan pimeä kuva alkutunnista, sillä vaikka meillä oli kuvaaja koko ajan mukanamme, ei hän meistä ottanut kuin yhden epätarkan laukkavideon. Ärsyttää kyllä aika paljon, sillä Huginn todella oli miellyttävä ratsastaa ja olisin siitä halunnut myös jotain todisteita. Noh, aina ei voi voittaa ja yleensä niinhän se menee, että niitä parhaita paloja ei koskaan saakkaan ikuistettua :)

Heinäkuun ja elokuun puhelinkuvia

Heippa taas pitkästä aikaa! Tämä ja viimeviikko olivat todella kuivia hevostelun suhteen, sillä olen käynyt nyt vain kerran ratsastamassa normaalin neljän sijaan... Itselläni alkaa ensimmäiset ylioppilaskirjoitukset ensi viikolla pitkän ruotsin kuuntelukokeella, jonka jälkeen on vielä biologian ja ruotsin kirjalliset kokeet. Asiat on siis pakko laittaa tärkeysjärjestykseen, ja tällä hetkellä kokeisiin lukeminen menee hevostelun edelle. Tätä lievää hiljaisuutta hevospuolella kestää vielä tasan kaksi viikkoa, jonka jälkeen (lähes kaikki) stressini on poissa. Tänään saavutettiin muuten koulupuolella yksi elämän virstanpylväistä, sillä kaikki Turun ABIturientit viettivät TJ100 päivää! Työpäiviämme on siis jäljellä enää sata, jonka jälkeen alkaa ihana kamala lukuloma. Hirmu nopeasti se kolme vuotta lukiossakin meni, ei olisi uskonut, miten paljon tästä olenkaan nauttinut.

Tähän väliin ajattelin jakaa teille hieman vanhoja kesämuistojani kuvien merkeissä, vaikka nyt eletäänkin jo syyskuuta. Osa kuvista on siis jo reilun kahden kuukauden takaisia, mutta ei anneta sen haitata. Toivottavasti pidätte tästä hieman normaalista poikkeavasta postauksesta, kesäkuun puhelinkuvia voitte katsella tästä linkistä.

Huhtikuun ensimmäisenä päivänä suunnattiin picnic-ratsastukselle Emman kanssa.

Yksi kesän kohokohdista oli ehdottomasti Ruisrock! Ensimmäistä kertaa olin mukana eikä kaduta kyllä yhtään.

Pharrel Williamsin keikalla oltiin lähes eturivissä! Ihan huikeeta.

Seuraavan viikon vietinkin mökilläni Hangossa. Eipä ollut ainakaan ilmoilla pilattu reissu!

Iskäni kaatoi puita ja kasasi niitä pinoihin, tämäkin muistutti etäisesti okseria ja itselläni tuli hirveä hinku hyppäämään.

Omalta rannaltamme kuvattu öinen maisema.

Laurin kanssa ensimmäisiä kertoja puuhailua.

Ruotsiin pakkailua. Laukku meinasi revetä liitoksistaan vaatemäärän takia :D

Maassa maan tavalla, eikö?

Edebystä olettekin saaneet lukea jo reilusti, joten jätän tämän tähän kuvaan. Hlökk käytävällä odottamassa varustusta.

Matkalta ei tälläkään kerralla lähdetty tyhjin käsin kotiin...

Elokuun puolella tehtiinkin aika extempore päiväreissu Särkänniemeen Sallan kanssa! Oli todella kiva ja lämmin päivä.

Hugon kanssa maastoja tutkimassa.

Yhteisselfie Emman ja Laurin kanssa 8)

Kaverin 18-vuotissynttäreille menossa!

Emman ja Caritan kanssa pitkällä hömpöttelymaastossa GoPro-kameran kanssa! Postaukseen pääset tästä.

Hugo-raukalle jäi ruokakippo riimuun kiinni ja kovasti ihmetteli, miksei siitä pystynyt syömään :D

Laurin kanssa tehdystä koulutreenistä voit lukea enemmän täältä.

Kisa-avustajana Ruskolla! Kuvassa Essin ratsu Agent.

22.8. järjestetyiltä Turun messuilta löytyi suloinen suomiheppa!

Ylppäreihin pänttäämistä kera jätskin.

Poikaystävän siskon synttäreille menossa, tällä kertaa hieman ylipukeutuneena :D

Vauhtiveikko hyppäämässä

Voi miten hyvälle tuulelle voi itse tulla kun pienellä hevosella on hauskaa. Hugolla on nyt koko viime viikko ollut suht rento ja tiistai sillä oli kokonaan vapaa, joten en yllättynyt yhtään, kun keskiviikkona allani olikin Formula 1 auton tyyliin sekunnissa nollasta sataan kiihtyvä villihevonen. Pystyimme vihdoin toteuttamaan kavalettitreenisuunnitelmamme, sillä ulkona oli mukavan viileä ilma eikä kenttä sateen jäljiltä pöllynnyt yhtään. Kasasimme siis toiselle pitkälle sivulle kolme puomia ravivälein (nämä muutettiin myöhemmin puomikasaksi), lävistäjälle minikavaletti sekä kentän pituushalkaisijalle pienen pieni ristikon tapainen puomirykelmä.

Käynnissä ensin puolipitkillä ohjilla puomien yli.

Kyllä ne kintutkin sieltä nousee!

Pojille sattuikin kengitys juuri samalle päivälle, mutta Hugo oli jo valmiina talliin tullessamme. Pääsin siis ensimmäisenä ratsastamaan. Jo heti selkään noustessa tiesin, että tästä tunnista oli tulossa hurjan vauhdikas, sillä Huginn tuntui lähes räjähtävän käsiin. Käynnissä hain pääasiassa vain rentoutta ja tulin erilaisilla teillä puomeja, jotta poni joutuisi keskittymään jalkoihinsa. Hugo tuntui kuitenkin erittäin miellyttävältä ratsastaa, joten siirryin aika pian raviin. Verryttelin aika kauan keventäen pidemmillä ohjilla, eikä poni kiihdytellyt yhtään mihinkään suuntaan. Se vain pärski tyytyväisenä ja venytti kaulaa eteen-alas. Pari kertaa kavaletilla se otti puomin mukaan, mutta ravipuomeille se oikein hypähteli lennokkaasti. Tulin näitä kavaletin korkuisia esteitä aina satunnaisessa järjestyksessä kaikilla mahdollisilla teillä ja Hugo tuntui mukavan vastaanottavaiselta, joten nostin laukan aika pian.

Kuten ilmeestänikin huomaa, Hugo tuli pikkasen lennokkaammin puomeille, mitä odotin :D

Laukkaa pyöritin hetken aikaa pienellä ympyrällä kentän toisessa päädyssä, jotta Hugo saisi purettua suurimmat energiat pois ja kuuntelisi hyvin pidätteitä. Tässä välin Emma kokosi ravipuomit kasaksi, joita päästiinkin pian ylittämään. Koko ratsastuksen tarkoituksena oli alunperin treenata laukanvaihtoja kavaleteillä ja puomeilla, mutta kaikki keskittyminen meni Hugon laukan säätelyyn. Liian monta kertaa se loikkasi kaukaa esteiden yli, joten uudeksi tavoitteeksi muotoutui esteiden ylittäminen rennosti ja hyvästä hyppypaikasta.

Ponin mielestä paras ratkaisu jalkojen sijoitteluun :D

Astetta isompi hyppy!

Venyy venyy.

Kun itse olin poniin ja sen ratsastettavuuteen tyytyväinen, aloin lopettelemaan hyppäämisen ja siirryin keventelemään ravissa puolipitkillä ohjilla. Hugolla oli edelleen runsaasti menohaluja, mutta nyt se oli jo selkeästi rennomman oloinen ja ravasi mukavan pyöreänä välillä venyttäen alaspäin. Istuin hetkeksi alas harjoitusraviin ja työstin ponia muutamilla pohkeenväistöillä ja peräkkäisillä suunnanmuutoksilla. Loppua kohden Hugo oli jo niin rauhallinen, että sitä piti melkein komentaa vielä ravaamaan eteen. Käynnissä se pärski jälleen itseensä tyytyväisenä ja väsyneenä. Lopulta kelloa katsoessani olinkin ratsastanut vain reilu 45 minuuttia, joten treeni oli nopea mutta tehokas. Mitä sitä enempää hinkkailemaan, jos kaikki sujuu hyvin :)

Pahoittelen musiikin epäsopivuutta videoon! YouTube poisti alkuperäisen musiikin, joten jouduin valitsemaan hyvin pikaisesti uuden biisin. Video on rytmitetty tämän kappaleen mukaan, joten sen voi halutessaan laittaa taustalle pyörimään.

Koko ratsastuksesta jäi kyllä itselleen todella hyvä mieli, sillä hevonen virkistyi selvästi hieman erilaisesta liikuntamuodosta, johon se on tottunut. Tällä kertaa ei tullut yhtä päättömiä ja tasapainottomia surmanhyppyjä, kuten viimekerralla. Jotain edistymistä siis :) Eilen pitikin mennä taas Laurin kanssa ratsastamaan, mutta omien koulukiireideni takia oli tämä kerta pakko jättää välistä. Ensi viikolla mulle onkin todennäköisesti varattu jälleen uusi suomiruuna, saas nähdä miten meidän käy ;)