Koulutunnilla

Viime keskiviikkona pääsin vihdoinkin ratsastamaan! Ylioppilaskirjoitusten takia olen harmikseni joutunut perumaan luvattoman paljon vuokrauskertoja, ja niin jouduin tekemään myös eilen ja jätin Laurin liikutuksen välistä. Onneksi ensi viikolla kirjoitukset ovat ohi ja pystyn taas hengittämään.

Keskiviikkona päästiinkin yli vuoden tauon jälkeen sileän ratsastuksen tunnille Metsäkylä -ajoilta tutun opettajan valvontaan. Tarkoituksena on käydä suunnilleen viikottain nyt ratsastuskoulutyylisillä tunneilla, mikä on meille enemmänkin kuin tarpeen. On aina mukavaa, kun joku huutaa tehtäviä ja voi vain keskittyä suorittamiseen. Alkuun kerroimme hieman meidän heikkouksiamme ratsukkona ja mainitsin Hugon kuumumisen ja ongelmat laukannostoissa. Näiden perusteella koottiin tunti, joka pyrki palvelemaan meitä kaikkia.

Tämän tunnin aiheena meillä oli siirtymiset niin askellajien välillä kuin sisällä. Meitä oli tunnilla kolme, joten pystyimme hyvin ratsastamaan puolikkaalla kentällä. Aloitimme käynnissä ratsastamaan suoraa uraa pitkin tehden monia pysähdyksiä molemmissa kierroksissa. Pian siirryimme itsenäiseen raviverryttelyyn ja saimme käyttää koko maneesia. En saanut Hugoa tarpeeksi hyvin ratsastettua rennoksi vaan se pisteli kipittämään pää ylhäällä aikamoisen reippaasti. Meillä kun raviverryttelyyn saattaa helposti mennä kymmenenkin minuuttia, ennen kuin olemme valmiita työskentelemään rennosti ja rauhallisesti. Pian siirryttiin kaikki toiselle pääty-ympyrälle ravailemaan ja hakemaan tasaista tempoa.

Laukkaa otettiin aika pian. Tarkoituksena oli nostaa laukka vain muutaman askeleen ajaksi esimerkiksi pitkällä sivulla, mutta muiden ratsukoiden ongelmien takia päädyttiin nostamaan laukka yksitellen kaarteessa. Meillä nostot olivat yllättävän hyviä ja täsmällisiä ja sain kehuja erityisesti katseestani sekä valmistelusta. Nostettiin laukka muutamaan kertaan vasempaan suuntaan, jonka jälkeen laukattiin pari kierrosta maneesia ympäri oikeassa kierroksessa. Hugo oli todella energinen ja hetken ehdinkin jo pelätä, että mitä lopputunnista tulisikaan.

Tässä vaiheessa tuntia oli ehtinyt kulua varmasti jo yli puolet, kun itse työskentely vasta aloitettiin. Hiottiin ensin ympyrällä käynnistä pysähdykset kuntoon pelkkää istuntaa käyttäen. Tässä kohtaa otettiin ohjat ulkokäteen ja sisäkäsi laitettiin alaselän päälle, joka ennen pysähdystä työnnettiin selkää vasten ja näin saatiin istunta tiivimmäksi. Samalla ohjia nostettiin aavistuksen ylöspäin. Meillä tämä tapa toimi yllättävän hyvin, vaikka alkuun mulla olikin vaikeuksia hidastaa käyntiä pysähdyksien ulkopuolella vain toista kättä käyttäen. Pian kuitenkin Hugo rentoutui ja malttoi kävellä ja odottaa apujani.

Kohta siirryttiin tämän tunnin viimeiseen tehtävään, joka oli ravissa temponlisäys toisella pitkällä sivulla. Hetken ehtisinkin jo panikoimaan että tämä hevonen hyppää kyllä samantien kuuhun jos sitä vielä enemmän pyydän eteenpäin. Kyllähän se tempoa kasvattaa vaikka kuinka paljon, takaisin hidastaminen onkin sitten jo aivan eri asia. Kaikki sujui kuitenkin yllättävän hyvin ja pelkoni olivat ihan turhia. Pysähdysharjoittelun jälkeen Huginn oli jo mukavasti kuulolla sekä malttoi liikkua rauhassa ilman joka suuntaan juoksemista. Aloitimme vasemmassa kierroksessa ratsastaen kaarteen hyvin tasapainossa ja pitkälle sivulle tultaessa lisäsimme tempoa mahdollisimman nopeaksi. Kuitenkin pian oli hevonen jo saatava tasapainoon ja hitaampaan rytmiin ennen kulmaa, johon ratsastimme vielä voltin. Samaa tehtävää tultiin molemmissa kierroksissa ja Hugo oli todella hyvän tuntuinen! Vielä hieman parannettavaa on kiinni tulemisessa, mutta kun kuski vain muistaisi vaikuttaa istunnalla enemmän niin Huginn kyllä kuuntelisi.

Loppujenlopuksi ratsastus venyi lähes 1,5-tuntiseksi alku-ja loppurupatteluineen, mutta nyt kun opettaja on selvillä lähtötasostamme, on hänen helpompi suunnitella seuraavaa tuntia. Harmikseni meistä ei tullut kuin muutama aivan pimeä kuva alkutunnista, sillä vaikka meillä oli kuvaaja koko ajan mukanamme, ei hän meistä ottanut kuin yhden epätarkan laukkavideon. Ärsyttää kyllä aika paljon, sillä Huginn todella oli miellyttävä ratsastaa ja olisin siitä halunnut myös jotain todisteita. Noh, aina ei voi voittaa ja yleensä niinhän se menee, että niitä parhaita paloja ei koskaan saakkaan ikuistettua :)