Vanhus sekä nuori villikko

Tällä viikolla onkin tultua heppailtua ihan olan takaa! Keskiviikkona harjoittelin perusratsastusta Hugon kanssa, perjantaina ratsastin Laurilla hieman vakavemmin ja eilen sunnuntaina lähdin keskelle metsää kiipeilemään Hugon kanssa erään kaverini seuraksi. Kyllä nyt lihaksissa tuntuu! Olo on niin autuaan keveä ylioppilaskirjoitusbuumin jälkeen, sillä pystyn taas rentoutumaan ja tunnen saavani elämäni takaisin. Ei koulu tähän silti vielä loppunut, vaan koeviikko alkaa parin viikon kuluttua. Sitä ennen yritän nauttia hevoselämästä täysin siemauksin ja olenkin hommannut ratsastettavia lähes joka päivälle.

Yritin ottaa Laurista kivaa poseerauskuvaa mutta yritykseksi se jäikin...

Perjantaina tosiaan liikutin Laurin ja kaatosateen sekä kovan tuulen takia ajauduttiin maneesiin. Pohja oli paikoittain hieman pehmeä, joten työskentelin rauhallisesti, mutten kuitenkaan päästänyt hevosta helpolla. Jo alusta lähtien ratsastin hevosta korkeempaan muotoon pois lapojen päältä, sillä etupainoisena Lauri kompastelee herkästi ja pohjan takia kaikki riskit piti minimoida. Aloin siis käynnissä ratsastamaan hyvin kulmia ja tein päätyihin voltit joilla väistätin takapäätä ulospäin. Ensin ravasin pitkän sivun puoleen väliin, jonka jälkeen tein käynnissä pohkeenväistöä uran sisäpuolelle ja takaisin. Hetken päästä otin väistöä myös ennen ravisiirtymistä ja tällä tavalla sain hevosen hyvin kuulolle sekä kevyeksi edestä.

Noin puolen tunnin käyntityöskentelyn ja pätkittäisten ravisiirtymisten jälkeen jatkoin työskentelyä kunnolla ravissa. Ratsastin edelleen pohkeenväistöjä sekä lyhyitä siirtymisiä käyntiin ja Lauri oli mukavan elastinen ja pehmeä suustaan. Ensimmäistä kertaa se jopa seisoi hievahtamattaan paikoillaan pysähdyksessä! Yleensä se on alkanut salakavalasti hiippailemaan eteenpäin eikä malta pysyä aloillaan. Jotain kehitystä siis havaittavissa ;) Ravissa istuin pääasiassa peppu penkissä ja ratsastin Lauria hieman ryhdikkäämmäksi, mikä onnistui pätkittäin aika hyvin. Hirveän kauanhan tuo ei jaksa kulkea ryhdikkäänä, mutta etenemme pienin askelin.

Laukkaa otin vain yhden noston verran molempiin suuntiin ja menin suoraa uraa pitkin, sillä pelkäsin pohjan pettävän alta, mutta hevonen oli kuitenkin innokas ja pisteli menemään aikamoista vauhtia. Laukassa pidin vain huolen siitä, että kaarteet edetään tasapainossa eikä mielellään hirveän etupainoisena. Lauri oli itseensä kovin tyytyväinen ja liikkui lennokkaasti laukkojen jälkeen kovasti pärskien. Loppukäynneiksi suunnattiinkin maastotielle, mutta käännyttiin aika nopeasti takaisin inhottavan tuulen takia. Heppa ehti kuitenkin siinä ajassa palautua hyvin ja oli mukavan tyytyväisen oloinen talliin tultaessa.

Eiliselle olin ottanut ylimääräisen vuoron Hugolla ratsastamiseen. Ilma oli todella nätti ja lämmin, joten päädyin kaverini Sannin kanssa maastoon kävelemään. Hän itse tuli vuokrahevosellaan ilman satulaa, joten ajattelin menevämme vain rauhallinen lenkki teitä pitkin. Mutta hänpäs keksi meille kaikennäköistä kivaa jyrkistä ylämäistä kiipeilemiseen ja kovaan laukkaspurttiin asti! Hugolla vasta olikin ihmettelemistä noissa hurjapäissä, mutta hienosti se pysyi kannoilla ja nosteli kinttujaan juurikkoisessa metsäpolulla! Oltiin yhteensä vajaa 45 minuuttia maastossa, joista alle 5 minuuttia kului tölttipätkään ja yhteen ylämäkeen mikä laukattiin. Maasto oli siis oikeastaan täysin käyntipainotteinen ja rauhallinen.

Hugo ei millään malttanut odottaa nätisti harjauksen ajan, hän tahtoi metsään!

Suunpielissä oli pieniä nirhaumia kuolaimista, joten voitelin ne nyt kunnolla sinkkisalvalla.

Metsäpolut olivat pääasiassa juurikkoisia sekä kivikkoisia, joten tämä oli Hugolle erittäin hyvää vaihtelua ja treeniä lihaksistolle. Metsään poikettiin heti laukkapätkän jälkeen, mikä olikin hyvä vaihtoehto, sillä poni kävi kuumana ja metsässä se joutui toden teolla ajattelemaan ja miettimään jokaista askelta. Pari kertaa se alkuun kompuroi ja liukasteli, mutta itse istuin vain tiiviisti satulassa ja annoin ponin itse pohdiskella ja asetella jalat hyviin paikkoihin. Tällä tavalla se rauhottui todella nopeasti! Kerran viikossa tuolla mäkisessä maastossa samoilu tekisi kyllä ponille enemmän kuin hyvää, sillä se ei selkeästi alkuun hahmottanut yhtään askeleitaan. Loppumatkasta se oli jo kuin vanha tekijä, joten kiipeilytaito pitäisi pitää nyt muistissa, jottei se enää pääse unohtumaan.

Tänään maanantaina pitikin tapahtua jänniä asioita hevospuolella, sillä mun piti käydä kokeilemassa yhtä potentiaalista treeni- ja kisahevosta vuokralle. Sovittiin kuitenkin omistajan kanssa, että siirretään kokeilu loppuvuoteen, kun hevosasiat molemmilla selkeytyvät. Jos uutta ratsastajaa ei siihen mennessä ole löytynyt, alan mielelläni kisaamaan kaikissa lajeissa itselleni hieman sopivamman kokoisen hevosystävän kanssa. Siitä hieman myöhemmin, kun asiat selkeytyvät!