Viime keskiviikkona meillä olikin viimeinen koulutunti Hugon kanssa, sillä opettajamme muuttaa hevosineen toiselle tallille. Nyt siis vain uutta valmentajaa etsimään! Viimeaikoina tavoitteellinen ja hieman vakavemmin otettava askellajiratsastus on alkanut kiinnostamaan ihan hurjasti, pitäisi vain kunnon valmentaja löytää. Harmikseni askellajivalmentajia ei Turussa tai edes Varsinais-Suomessa liikaa ole..
Palataampas tuntiin. Oltiin hieman etukäteen juteltu opettajan kanssa tunnin aiheesta ja tehtävistä ja päädyttiin tekemään harjoituksia, jotka parantaisivat hevosen reaktionopeutta ja saisivat sen herkistymään paremmin avuille. Aloitettiin siis itsenäisen verryttelyn jälkeen tekemään ihan muutaman käyntiaskeleen välein pysähdyksiä tarkoituksena ns. "yllättää" hevonen pysähdyksillä niin, ettei se pystynyt ennakoimaan tulevaa. Tässä Hugosta tuli kovin jännittynyt ja se alkoi purra kuolaimeen vain yhä enemmän turhaantuessaan. Vaikka miten koitin pitää käden pehmeänä ja pysäyttää pelkällä istunnalla, lähti se kokoajan punkemaan tuntumaa vasten ja jäi steppailemaan paikoilleen. Muutaman kerran saatiin suht siedettävät pysähdykset, joista jatkettiin tehtävää ravi-käyntisiirtymisiin.
Käyntiinsiirtymiset sujuivat sentään hieman pysähdyksiä paremmin. Vaikka Hugo kulki edelleen todella jännittyneenä ja epätasaisena, olivat siirtymiset silti hieman sujuvampia eikä lainkaan niin töksähteleviä. Pian jatkettiin tuntia pohkeenväistöillä uraa pitkin, jossa meillä koitui ongelmaksi liika poikitus. Hugo osaa väistää niin hyvin ja pienin avuin, minkä takia alan itse vaatimaan vielä enemmän ja suurempaa väistöä. Alussa meidän väistömme muistuttivat enemmänkin avotaivutusta, sillä jalat kulkivat neljällä uralla. Loppuakohden päästiin takaisin kolmelle uralle ja väistöt olivat todella hyviä. Tehtiin näitä kumpaankin suuntaan ja ruuna tuntui miellyttävältä.
Laukkaa otettiin yksitellen pääty-ympyrällä aina puolikkaan ympyrän verran. Laukannostot ovat meille Hugon kanssa yllättävän vaikeita, mutta niitäkin vaikeampia ovat siirtymiset takaisin raviin. Tämä ongelma ilmeni varsin hyvin tässä tehtävässä, sillä siirtymiset tapahtuivat nopeasti, enkä ollut ottanut laukkaverryttelyä alle. Ruuna kuumeni siis paljon nostoista ja ärsyyntyi vielä lisää, kun ei saanut laukata mielestään tarpeeksi pitkää aikaa. Raviin siirtyessä se alkoi purra ihan älyttömästi kuolaimeen ja juoksi pidättäviä apujani vasten. Videolta sitä ei kunnolla huomaa, mutta tunsin selvästi selkään sen kovapäisyyden. Tässä vaiheessa turhaannuin itse todella paljon ja suutuin hevoselle ehkä liikaakin, mikä jälkikäteen tietenkin harmittaa. Vielä nyttenkään en tiedä syytä tuolle kuolaimeen puremiselle, epäilen vahvasti sen johtuvan noista D-kuolaimista, joita en ole ennen Hugolla kokeillut. Myös maneesissa ponilla on taipumusta olla hieman huonomman oloinen, joten nyt paljon kenttä- ja maastotyöskentelyä alle ennen talvea ja maneesiin lopullista joutumista.
Onko teillä usein huonompia päivä hevosten kanssa? Miten ratkaisette tilanteen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi rohkeasti!