Kesäkuun puhelinkuvia

Tänään pohdin pitkään ja harmittelin tätä yksitoikkoisuutta, jota blogissani on nyt viimeaikoina ollut ja halusin tehdä asiaan muutoksen. Postaukset ovat nyt hyvin rajoittuneita Hugoon, sillä hevospuolella on tällä hetkellä kovin hiljaista kesäloman takia, enkä ratsastuskoulun tunneillakaan nyt käy. Onneksi ensi viikolla on luvassa ihan toisenlaista hevoselämää, sillä tiistaina käyn taas uuden suomenheppasen selässä ja heti seuraavana päivänä suuntaan taas viikoksi Ruotsiin Edeby Ryttargårdiin islanninhevostallille kesähommiin! Paikka on minulle melkein kuin toinen koti ja voisin hyvin kuvitella asuvani aikuisiällä vastaavanlaisella tilalla. Tallin omistaja on jo neljän vuoden ajan toivottanut minut lämpimästi tervetulleeksi hoitamaan valtavaa tilaa ja lähes 20 hevostaan hänen kanssaan. Saa nähdä, miten ahkerasti jaksan tänävuonna paikasta kirjoittaa ja vähän valoittaa teille työtehtäviäni :D

Nyt sain kuitenkin loistavan idean tehdä koosteen kesäkuun tapahtumista kännykkäkuvien muodossa. Postaus ei kerro nyt juurikaan hevosasioista, mutta ajattelin vaihtelun hieman virkistävän. Kuvat ovat aikajärjestyksessä vanhimmasta uusimpaan. Toivottavasti pidätte! :)

1. Hyvän ystävämme YO-juhlista kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Emman ja minun välissä paras kaverini Salla.

2. Riina, minä, Janina sekä Emma ja kaikki samasta ratsastusryhmästä!

3. Seuraavana päivänä olikin taas Hugon liikutuksen vuoro!

4. Kesällä riitti myös kouluhommia, joita tykkäsin tehdä ulkona...

5. ...mikä oli erittäin huono idea rusketusrajojen kannalta! Ei näin.

6. Emman ja Gletin kuvailua. Tää kuva pitäisi laittaa ht.nettiin ja kauhistella tuota rollkuria ja sahaamista.

7. Mä ja tukkajumala Hugo

8. Kesälukion viimeisimpiä päiviä!

9. Varsinainen loma alkoikin mukavasti verikokeiden merkeissä...

10. Juuri ennen Juhannusta kävin jokilaivoilla syömässä sukuni kanssa. Silloin oli yksi kesän kuumimmista päivistä ja taisin olkapääni polttaakin, tyhmä minä.

11. Juhannuksen jälkeen suunnattiin Sallan kanssa mökillemme Hankoon. Matkalla pysähdyttiin Perniöön ostamaan nämä ihanat megajätskit :D 

12. Hangon saaristoa. Kuva tosiaan kännykällä otettu eikä värejä ole yhtään muokattu!

13. Turkuun palattua päästiin taas Emman kanssa ratsastamaan.

14. Viimeisenä päivänä suunnattiin Sallan kanssa kartingiin. Se päätti loistavasti kaikin puolin hyvän kesäkuukauden!

Uusia hevoskavereita

Eiliseksi oltiin sovittu yhden tutun kanssa, että tulisin kokeilemaan hänen suomenhevosiaan selästä käsin. Päädyin kuitenkin ratsastamaan vain yhden hevosen, Musti nimisen hurmurin! Ensi viikolla pitäisikin sitten käydä myös toisen suokin selässä :)

Musti on aika iso ja kookas suomenhevosruuna, mutta kiltteydessään voittaa kaikki hevosystävät mennen tullen! Haettiin se ihanan metsäiseltä laitumelta, mistä se osasikin itse kävellä kujia pitkin lähes tallin ovelle asti. Suloisilla nappisilmillään se tapitti minua ja ihmetteli, miksi minulla kestää niin kauan kävellä hänen perässään kivikkoista tietä pitkin. Tallissa Musti pääsi mutustelemaan ruokaa sillävälin kun omistaja näytti minulle varusteiden paikat ja muut oleelliset seikat.

r. Pakeneva eli "Musti" 15v.

Kentällä menin vajaan tunnin verran kaikki askellajit läpi ja muita perus koulukiemuroita. Eihän ruunanrupsukka paljon mitään entisenä ravurina osannut, mutta hirveästi se ainakin yritti! Käynnissä se oli todella hyvä ja miellyttävä, mutta ravissa se lompsotti vain turpa pitkänä kenttää ympäri. Laukka oli odotusten mukaisesti reipasta ja se tiputti herkästi raviin, mutta pystyi sitä sentään hieman säätelemään. Lopussa se oli hieman häslä ja tuuppasi oikomaan paljon varsinkin päädyissä, mutta tarpeeksi kauan kun hinkkasin ympyrällä harjoitusravissa, niin alkoi poikakin rauhoittua ja väläytteli hienoja raviaskelia! Käynnissä käveltiin vielä hetken aikaa kentällä ja lopulta päästiin peruuttaen portista ulos! Oikea mammanmussuka tuo on, hirveän kiltti ja symppis mielikuva jäi kyllä hevosesta. Saa nähdä, tullaanko Mustia näkemään vielä jatkossa täällä blogin puolella ;)

Vakavasti otettava puskaratsukko [Videopostaus]

Nyt taidamme etsiä Hugon kanssa kultaista keskitietä, kun ollaan liikuttu ratsastuksen suhteen laidasta laitaan. Viimeviikolla yritimme matkia esteratsukkoa ja eilen olimmekin hyvin vakavasti otettavia maastosamoilijoita! Oltiin siis suunniteltu jo etukäteen tätä retkeä Emman kanssa, ja eilen olikin säätä myöden täydellinen päivä toteuttaa idea! Ulkona oli varmasti lähemmäs +25 astetta lämmintä ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, joten kentällä ei olisi melkeen mitään pystynyt edes tekemään. Metsässä käveleminen oli siis juuri sopivaa puuhaa.

Edellisenä päivänä olimme jo suunnitelleet hieman reittejä ja saatiin sovittua myöskin kuvaaja mukaamme! Jennalle siis iso kiitos meidän mukana roikkumisesta. Saatiin myös hyvä idea pysähtyä matkan varrelle evästämään ponien kanssa, joten reppuun pakattiin myös hurjasti syötävää ja juotavaa mukaan. Pojille tietysti myös parit omenat kiitokseksi :) Suitsien päälle puettiin riimut ja reppuun mukaan kaviokoukku ja muita tarpeellisia varusteita. Jalkoihin pojat saivat myöskin painobootsit, Gletti hieman kevyemmät ja Hugo painavemmat. Riimunnarut solmittiin vyötärömme ympärille, jotta ne olisi nopeasti saatavilla. Maneesissa kävelimme muutaman kierroksen ja Gletti juoksutettiin varmuuden vuoksi, ja sen jälkeen käännettiin turvat kohti tuntemattomia maastopolkuja!

Näin hienoja maastoja meiltä löytyy! Tuo tie on kuin luotu tölttäämiseen.

Ensimmäiseksi päätettiin mennä etsimään (jo kuivunut) uittopaikka. Oltiin saatu kaverilta vinkkaus, että tällainen paikka on muinoin ollut olemassa, joten mielenkiinnosta kävimme tarkastamassa uittolammen kunnon. Eihän siellä mitään lampea enää ollut, mutta pieni lätäkkö löytyi yhdestä nurkasta. Päätettiin heti Hugon kanssa mennä nuuhkimaan lammikkoa ja poika kävelikin heti reippaasti veteen! Mitään ongelmaa veteenmenossa ei ollut havaittavissa, vaikka maneesissakin työskennellessä kaikki tummat kasteltut kohdat ovat aiheuttaneet pienelle ponille suurta järkytystä :D Olin siis hyvin hämmästynyt tästä yllättävästä rohkeudesta, ehkä aurinko oli pehmittänyt pojan päätä.

Sen sijaan Gletti mietti pitkään, uskaltaako se kastella etutassujaan vedessä :D

Lähdettiin hetken päästä takaisinpäin ja otettiin muutamat tölttipätkät sopivilla suorilla. Maastossa kun on niin paljon helpompi treenata tölttiä, joten käytimme tilaisuuden hyväksemme. Molemmat pojat näyttivätkin hurjan kivaa tölttiä ja varsinkin Hugo tölttäsi puhtaasti ja hyvässä rytmissä. Risteyksessä valittiin jälleen uusi tienhaara ja lähdettiin tutkimaan, mitä metsäpolulta löytyisi.

Ja sieltähän löytyi vaikka ja mitä! Käveltiin yhden mukavan pysähdyspaikat ohitse, jolle ajattelimme pysähtyä paluumatkalla. Käveltiin pitkään metsäpolkua pitkin aina peltoaukeamalle asti, jossa päätettiin kääntyä ympäri. Vastassamme olikin mukavan loiva ylämäki, jonka päätimme laukata rauhallisesti ylös. Hugo eteni hitaasti ja nätisti, mutta Gletti kiilasi ohi ja näin Hugokin alkoi vähän kilpailemaan ja pisti vauhtia kinttuihinsa. Ensi kerralla Emma saa luvan pysyä vaikka hännässämme kiinni jos ei pysty pidättämään innokasta hevostaan ;)

Pysähdyspaikkamme oli mukavassa kohtaa ihan tien tuntumassa ja me kuskit pääsimme istumaan kaatuneiden puiden runkojen päälle ja hevoset söivät nätisti ruohoa narun päässä. Eväinä oli mm. muffinsseja, leipää, sipsejä ja juissia. Kaikkea emme kuitenkaan ehtineet tai jaksaneet syödä, joten söimme loput ruoat tallinpihassa. Pysähdyimme noin vartiksi metsään, josta jatkettiinkin kotia kohtin.

Vajaa kuuden kilsan lenkki tulikin tehtyä! Ensi kerralla mennään vielä pidemmälle ja etsitään uusia polkuja.

Loppumatka menikin mukavasti pitkin ohjin kävellen ja rupatellen niitä näitä. Kaikille jäi erittäin hyvä mieli puolentoistatunnin lenkistä, eikä nyt tekisi enää ollenkaan mieli mennä kentälle hinkkaamaan :D Pojat käyttäytyivät niin fiksusti, että olemme oikein ylpeitä niistä! Maastoretkeily kerran viikossa tekee mielelle tosi hyvää ja loppuviikon jaksaakin työskennellä aivan uudella tavalla. Pitääkin tästedes maastoilla useammin ja jättää kenttätyöskentely vähemmälle :)

Hugo ruokatauolla! Ja tän jälkeen se yritti pussata mua... :D

Askellajihevonen on askellajihevonen

Otsikko kertookin kaiken oleellisen. Päätimme tällä kertaa olla uhkarohkeita ja villejä ja hypätä muutamaa estettä. Eilen meillä olikin hieman enemmän aikaa tuhlattavana tallilla, joten aloitimme päivämme kiireettömästi siivoillen tarhoja ja harjaillen ratsujamme. Kysyimme jo etukäteen neuvoa muilta tallilaisilta, mistä pääsimme maastoreitille ja päätimme mennä kävelemään sinne alku-/loppukäyntejä. Emma ratsasti tällä kertaa ensin ja kasasinkin maneesiin ristikon pitkälle sivulle ja kavaletin diagonaalille. Tarkoituksena oli hypätä pitkästä aikaa vähän enemmän vakavemmin Hugon kanssa, mutta ei siitä kyllä estehevosta tule tekemälläkään...

Mentiin siis ensin kävelemään maastoon, jossa saimmekin hyvät alkukäynnit ja Gletti sekä Emma loppukäynnit. Maneesiin tultuamme ajattelin heti aloittamaan työskentelyn ravissa, mutta poni olikin ihan valmis sinkoamaan vaikka kuuhun... Jouduin siis työskentelemään hyvän tovin käynnissä, ennen kuin uskalsin edes ajatella reippaampaa askellajia. Hugo oli todella pirteällä ja vahvalla päällä ja purikin useasti kuolaimeen kiinni ja lähti juoksemaan alta pois. Yritin saada kontrollia takaisin tekemällä paljon pohkeenväistöjä ja tulin kolmea puomia käyntiväleillä. Tällä tavoin sain hevosen keskittymään enemmän työntekoon ja meno näyttikin aika ajoin ihan siedettävältä. Ravissa jatkoin pitkälti saman kaavan mukaan, vaikka kirosinkin useasti mielessäni, miksen juoksuttanut ylireipasta hevosta parin vapaapäivän jälkeen.

Mielenkiintoisesti sijoitetut jalat puomin molemmin puolin... Ja kuski yrittää epätoivoisesti vaihtaa laukkaa :D

No nyt vaihtui!

Laukassa tulin muutamaan otteeseen diagonaalilla olevaa puomia ja päädyn kautta kaarsin pikkuiselle puomikasalle. Jo tässä vaiheessa ilmeni Hugolla pieniä hahmottamisvaikeuksia "esteiden" suhteen. Vaikka kuinka yritin tuoda hyvään ponnistuspaikkaan, hyppäsi poni silti ihan päättömästi syöksymällä ja laskeutui melkein polvilleen esteiden jälkeen. Oikeastaan se vain harppasi isosti puomienkin yli eikä siis periaatteessa edes hypännyt. Kokeilin monenlaisilla tekniikoilla lähestyä esteittä: hiljaa ja reilusti pidättäen, kunnolla laukkaamalla eteen ja kolmantena kokoamalla laukkaa reilusti, mutta silti ylläpitäen hyvä rytmi. Viimeinen tapa oli tietysti se kaikkein paras ja järkevin, mutta Hugolla ei ollut tarpeeksi voimaa takasissa, jotta se olisi pystynyt laukkaamaan ponnekkaasti ylämäkeen. Se siis väsyi todella nopeasti ja sen takia kolautteli esteisiin.

Tällä tarkoitan Hugon syöksymistyyliä. Ihme ettei ollut koko poni nenällään tämän jälkeen.

Ja tässä tulee hyvin ilmi tuo iso harppaus esteen yli.

Tässä vaiheessa päätin jo, että hyppäämisen voimme unohtaa ja keskitymme sen sijaan maastoiluun ja rentoon ratsasteluun. Toki treenillä saisi hypyistäkin terävempiä ja alastuloja pystyisi hiomaan turvallisemmiksi, mutta miksi alkaa pakolla vääntämään ja hammasta purren yrittää hypätä isompia ja isompia esteitä kun se ei vaan yksinkertaisesti luonnistu meiltä. Sitä paitsi pelkäsin ihan toden teolla, että me vielä jonkun esteen jälkeen kaadutaan nurin, kun hevonen hyppää ihan etupainoisena eikä välttämättä ehdi kerätä kaikkia jalkojaan alleen tarpeeksi nopeasti. Lopeteltiin siis aika nopeasti hyvän hypyn jälkeen ja annoin Hugon laukata pitkillä ohjilla ympäri maneesia kun se siitä niin kovasti piti.

Loppuraveissa Hugo oli edelleen todella vahva sekä itsepäinen ja vaikutti siltä, että se olisi pystynyt juosta vaikka toisen samanlaisen 60 minuuttisen ilman merkkiäkään väsymyksestä. Hetken pitikin hieman neuvotella siitä, lopetellaanko tähän vai jatketaanko koulukiemuroiden merkeissä. Päädyttiin sitten tekemäänkin parit pohkeenväistöt (mitkä ovat selkeästi Hugon inhokkijuttu!) ja muutaman minuutin jälkeen käveltiinkin sitten niin hienosti ja nöyrästi. Poni sai paljon rapsutuksia ja kävelin maastakäsin loppujäähdyttelyt kantaen esteet pois. Tallissa ponin piti päästä kokovartalopesulle, mutta harmiksi se olikin pitkään varattu, eikä kiireeltämme ehditty odottelemaan sen vapautumista. Vaikka aamupäivällä tultiin aikaisin tallille ja meillä piti olla tarpeeksi aikaa kaikkeen turhaan touhuamiseen, menee se kello kuitenkin vauhdilla eteenpäin ja lopulta meillä tulikin jo kova kiire.

Namuja pojalle hyvästä suorituksesta!

Ensi viikon keskiviikkona ajateltiin Emman kanssa mennä hieman pidemmälle maastolenkille poikien kanssa! Saa nähdä, josko virtaa olisi silloin hieman vähemmän kuin eilen ;D Palaillaan siis seuraavaksi maastoilun muodossa.

Mustaa ja valkoista

Tänään oli taas issikkapäivä, kun kipaisin nopeasti Maskuun ratsastamaan Hugon. Itselläni on tosiaan koeviikko meneillään, joten turhaa ylimääräistä aikaa ei ole varaa tallilla viettää. Emma tulikin hieman myöhemmin paikalle kuvailemaan, milloin olinkin jo ravailemassa maneesissa. Tällä kertaa en ollut suunnitellut mitään tehtäviä etukäteen, vaan menin kokonaan fiiliksen pohjalta. Kävelinkin ja ravailin pitkään löysillä ohjilla tehden ympyröitä ja ties mitä kaaria vailla mitään määränpäätä. Hugo olikin tosi hyvän tuntunen ja pärski tyytyväisenä.

Kuitenkin ratsastelun ohella se oli vaivihkaa vähän väliä kyttäillyt maneesin ovea ja paketti hajosi totaalisesti käsiin Emman kävellessä sisälle. Hugosta muuttui turhaantunut ja juokseva poni, mihin en saanut enää minkäänlaista otetta. Toki turhauduin itsekin siitä vielä kahta kauheammin, kun Emma alkoi kuvaamaan meidän neuvotteluita... Pian hän kuitenkin lähti varustamaan Glettiä ja saatiin taas jäädä rauhassa treenailemaan. Tässä välissä annoin Hugolle kokonaan pitkät ohjat ja kokosin hieman omia ajatuksiani. Otin uuden asenteen ratsastamiseen ja nyt vaadin tosissani ponilta asioita, kuten ympyrällä takaosan väistätystä ja tasaisesti pyöreitä kaarteita. Hämmästyksekseni taktiikka kuitenkin toimi ja hevonen tuntui todella hyvältä. Otin testiksi vain yhden laukannoston ja hevonen säilytti rauhallisuutensa ja pystyin itsekin antamaan pidempää ohjaa. Loppuun ravailtiin vielä hieman pidemmällä kaulalla kehujen saattelemana.

Emman ja Gletin tultua maneesiin piti meidän mennä kävellen tutkimaan lähimaastoja, mutta ei löydetty oikeaa tietä ja harhailtiin sitten ympäri tallin pihaa. Hugo löysi myös uuden ystävän, nimittäin pienempääkin pienemmän mustan shettistamman! Pippurinen neiti yritti innostaa isompaa miestä leikkiin juoksemalla laitumen aitaa pitkin edestakaisin meidän siitä ohi kävellessämme. Vähän piti Hugonkin pöristä tuolle pienelle eläimelle, ehkä ne pääsevät vielä joskus toisiaan rapsuttelemaan ;)

Seuraavaksi pääsinkin kiipeämään Gletin selkään! Hugoa poishoitaessani oli Emma ehtinyt aloittamaan työskentelyn maneesissa, mutta se ei ollut kuulemma sujunut sitten mitenkäänpäin. Poni oli vain juossut alta pois ja laukassa kuskannut tuota raukkaa, joten kauhulla odotin, millaisen aikapommin selkään kiipeänkään. Yllätyksekseni se olikin ihan kultainen ja käveli siivosti. Vain pari kertaa jouduin tekemään pysähdys-peruutukset, mutta muuten väistöt ja kaikki menivat hyvin. Laukassakin Gletti oli melkein liiankin hidas ja nelitahtinen, mutta en antanut sen häiritä menoa. Hevonen olikin saattanut jo väsähtää Emman kanssa, mutta tärkeintä oli nyt saada molemmille hyvä mieli ratsastuksesta. Emma kiipesikin vielä jälkeeni Gletin selkään ja silloin meni jo tosi hyvin. Tuli taas huomattua, että jos hevosen selässä ärsyyntyy tarpeeksi, on vain parempi kiittää hevosta ja lopettaa treenit siihen, jottei tilanne ylly pahemmaksi. Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin!

Tallissa hevoset saivat vielä ruokansa ja Gletille (yritettiin) pukea ötökkäloimi päälle. Ensimmäisellä yrityksellä onnistuinkin saamaan sen kokonaan nurinkurin hevosen päälle ja ehdittiin ihmetelläkin kovin, minne kaikki remmit ja tarranauhat ovat hävinneet. Onneksi tarhaan pystyttiin kuitenkin viemään ori, jolla oli ihan oikeinpäin puettu loimi ja päästiin lähtemään kotiin! Ensi viikolla joudunkin jättämään poneilut väliin, mutta Emma pääsee luultavasti Gletin kanssa treenailemaan ihan valvovan silmän alle. Heinäkuussa palaillaan taas issikoiden parissa :)

Kumman hevosen selkään sovin mielestäsi paremmin?
PS. Instagram-tilimme @TeamSuoraniskat seuraajille: en ole vaihtamassa rakasta Hugoani pois minnekään ;) Gletti pysyy jatkossakin Emman ratsuna