Keskiviikon estehyppely

Viime keskiviikkona suunnitelmissani oli lähteä yksin maastoon Hugon kanssa hieman nauttimaan kirpeästä syysilmasta, mutta toisin kävi ja päädyin Emman sekä Sannin mukana kentälle hyppäämään. Kasattiin kaarteeseen pikkuinen kavaletti, pituushalkaisijalle pysty sekä ensimmäistä kertaa kahden esteen innari pystyn viereen. Emme ole ennen innaria pojilla menneet, mutta nyt otettiin se jumppaamismielessä mukaan. Sanni ratsasti ensin Ypillä, jolloin toimimme Emman kanssa puomipirkkoina ja kuvauskalustona.

Itse selkään päästyäni ajattelin ottaa suht nopean mutta rennon verryttelyn, sillä suunnitelmissa oli ottaa vain pari hyppyä kullekkin esteelle. Ilma oli aika viileä, joten Hugo sai alku- ja loppukäynneiksi viltin päällensä lämmittämään. Ravia otin alkuun löysin ohjin ilman kunnon tuntumaa, jonka jälkeen aloin pikkuhiljaa kerätä ohjia käteen. Innarin puomit olivat alkuun maassa, joten tulin niitä sekä kavalettia ravissa verryttelynä.

Laiskan ihmisen tyylinäyte miten estevälejä pidennetään potkimalla :D

Tässäkin kuvassa ollaan kaikki yhtä vajaita.

Mun yläkropalle pitäisi pikkuhiljaa alkaa tosissaan tekemään jotain...

Laukkaa pyöritin molempiin suuntiin reilusti, sillä Hugo oli vähän kurittomalla päällä ja vikuroi aina Gletin laukatessa sisäpuolelta ohi. Sain sen kuitenkin ihan hyvin malttamaan tulemalla tuota kavalettia, joihin saatiinkin hyviä hyppyjä! Ensimmäisellä kerralla ruuna hyppäsi sen aika kaukaa röhkäisten samalla innostuksissaan. Kyllä huomasi miten ilme kirkastui tämän jälkeen! Vajaan kuukauden estetauon jälkeen on ponilla taas ihan uudella tavalla intoa tehdä töitä kun pääsee vähän purkamaan tunteitansa esteisiin ;)

Pian jatkettiin tulemalla innaria niin, että ensimmäisillä kerroilla katsottiin välit hyviksi laukkapuomien avulla. Tämän jälkeen nostettiin puomien vastakkaiset päät ylös n. 30cm korkeudelle, johon ne sitten jäivätkin. Ensimmäisellä kerralla olin varautunut kunnon surmanhyppyihin ja seisoin aavistuksen verran jalustimilla, mutta Hugo suorittikin innarin kuin vanha tekijä! Jumppaväli ei tuottanut sille yhtään ahdistusta, vaan se hoksasi jutun idean heti. Tultiin innaria muutamaan otteeseen, jonka jälkeen kiitin ponia runsaasti ja siirryttiin pystylle.

Hyppy lähti niin nopeasti liikkeelle, ettei kuskikaan ehtinyt mukaan.

Tähän väliin kuvakaappaus innarista.

Pysty osoittautuikin Hugolle helpoksi mutta itselleni vaikeaksi. Ensimmäiset hypyt oikeaan kierrokseen olivat suhteellisen hyviä, sillä paikat sattumalta täsmäsivät hyvin, mitä nyt oman istuntani kanssa oli paljon hakemista. Kun vaihdettiin suuntaa, este oli hieman alamäessä ja tässä vaiheessa aloin itse tunaroimaan. Kuten Sanni mulle vierestä huusikin, olen liikaa tottunut hyppäämään "isoilla" hevosilla, joiden laukkaa pystyy lyhentämään runsaasti niiden silti säilyttäen sama tempo ja voima takaosassa. Yritin siis samaa Hugon kanssa, muttei sillä kokemattomalla ruunanrupsukalla tietenkään ole samanlaista ponnistusvoimaa tai hyvää tekniikkaa hypätä esteitä pikkuisesta ja kuolleesta laukasta. Tultiin siis pari kertaa ihan pohjaan ja hypättiin lähes keskelle estettä oman mokailuni takia. 

Sanni opasti vieressä ajattelemaan paljon eteen, sillä jos hevonen ei osaa hypätä kootusta laukasta, ainoaksi vaihtoehdoksi jää antaa sen saada laukata eteen ja itse istua hiljaa ja odottaa estettä. Ihan perusjuttuja siis, muttei niitä tule aina ajatelleeksikaan. Tämän jälkeen hypyt sujuivat ihan älyttömän hyvin! Hugo hyppäsi pyöreästi selkää käyttäen ja röhki menemään. Hypättiin tuo pysty korjauksen jälkeen kahteen kertaan, joista viimeinen tallentui videolle. Siinä laskeuduttiin harmittavasti väärässä laukassa alas, mutta itse hyppy oli sujuva ja pyöreä. Tähän oli hyvä lopettaa tällä kertaa.

"Taputapu hieno poni!"

Sitten ryhdyttiinkin hurjiksi!

Loppukäynneissä otettiin vielä muutamat kuvat Emman kanssa, sopivasti juuri silloin kun ponit olivat väsyneitä ja mukavan hikisiä :D Kuvastaa meidän arkeamme aika hyvin... Loppujenlopuksi ratsastinkin tunnin verran, vaikka ajatuksena oli mennä vain nopeasti ja ottaa vain muutama hyppy. Hugo olikin hikoillut aika runsaasti, joten se sai loppuravien jälkeen äkkiä viltin päällensä sekä tallissa vielä kaulakappaleellisen ulkoloimen lämmittämään. Suurinpiirtein kuivuttuaan ja pakollisten tallitoimien jälkeen heitettiin pojat vielä hetkeksi ulos päiväheiniään syömään. Tästä ratsastuskerrasta jäi kyllä ihan hyvä fiilis, sillä aina ei jaksa koulukiemuroita vääntää! Tällä viikolla en pääsekkään Hugon kanssa touhuamaan ja sitäkin seuraavalla viikolla käynti venyy vasta sunnuntaille. Itselläni alkaa tällä viikolla lääketieteen valmennuskurssi, joka tulee pikkuhiljaa täyttämään koko kalenterini, jolloin aikaa hevostelulle jää ihan minimaalisen vähän. Noh, jos tämän puolivuotisen jaksan opiskella, palkitsee tulevaisuus varmasti aherrukseni.

Hugo sanoo bläääh

Team Suoraniskat!

Koulutunti Hugolla 21.10

Viime keskiviikkona meillä olikin viimeinen koulutunti Hugon kanssa, sillä opettajamme muuttaa hevosineen toiselle tallille. Nyt siis vain uutta valmentajaa etsimään! Viimeaikoina tavoitteellinen ja hieman vakavemmin otettava askellajiratsastus on alkanut kiinnostamaan ihan hurjasti, pitäisi vain kunnon valmentaja löytää. Harmikseni askellajivalmentajia ei Turussa tai edes Varsinais-Suomessa liikaa ole.. 

Palataampas tuntiin. Oltiin hieman etukäteen juteltu opettajan kanssa tunnin aiheesta ja tehtävistä ja päädyttiin tekemään harjoituksia, jotka parantaisivat hevosen reaktionopeutta ja saisivat sen herkistymään paremmin avuille. Aloitettiin siis itsenäisen verryttelyn jälkeen tekemään ihan muutaman käyntiaskeleen välein pysähdyksiä tarkoituksena ns. "yllättää" hevonen pysähdyksillä niin, ettei se pystynyt ennakoimaan tulevaa. Tässä Hugosta tuli kovin jännittynyt ja se alkoi purra kuolaimeen vain yhä enemmän turhaantuessaan. Vaikka miten koitin pitää käden pehmeänä ja pysäyttää pelkällä istunnalla, lähti se kokoajan punkemaan tuntumaa vasten ja jäi steppailemaan paikoilleen. Muutaman kerran saatiin suht siedettävät pysähdykset, joista jatkettiin tehtävää ravi-käyntisiirtymisiin.

Käyntiinsiirtymiset sujuivat sentään hieman pysähdyksiä paremmin. Vaikka Hugo kulki edelleen todella jännittyneenä ja epätasaisena, olivat siirtymiset silti hieman sujuvampia eikä lainkaan niin töksähteleviä. Pian jatkettiin tuntia pohkeenväistöillä uraa pitkin, jossa meillä koitui ongelmaksi liika poikitus. Hugo osaa väistää niin hyvin ja pienin avuin, minkä takia alan itse vaatimaan vielä enemmän ja suurempaa väistöä. Alussa meidän väistömme muistuttivat enemmänkin avotaivutusta, sillä jalat kulkivat neljällä uralla. Loppuakohden päästiin takaisin kolmelle uralle ja väistöt olivat todella hyviä. Tehtiin näitä kumpaankin suuntaan ja ruuna tuntui miellyttävältä.

Laukkaa otettiin yksitellen pääty-ympyrällä aina puolikkaan ympyrän verran. Laukannostot ovat meille Hugon kanssa yllättävän vaikeita, mutta niitäkin vaikeampia ovat siirtymiset takaisin raviin. Tämä ongelma ilmeni varsin hyvin tässä tehtävässä, sillä siirtymiset tapahtuivat nopeasti, enkä ollut ottanut laukkaverryttelyä alle. Ruuna kuumeni siis paljon nostoista ja ärsyyntyi vielä lisää, kun ei saanut laukata mielestään tarpeeksi pitkää aikaa. Raviin siirtyessä se alkoi purra ihan älyttömästi kuolaimeen ja juoksi pidättäviä apujani vasten. Videolta sitä ei kunnolla huomaa, mutta tunsin selvästi selkään sen kovapäisyyden. Tässä vaiheessa turhaannuin itse todella paljon ja suutuin hevoselle ehkä liikaakin, mikä jälkikäteen tietenkin harmittaa. Vielä nyttenkään en tiedä syytä tuolle kuolaimeen puremiselle, epäilen vahvasti sen johtuvan noista D-kuolaimista, joita en ole ennen Hugolla kokeillut. Myös maneesissa ponilla on taipumusta olla hieman huonomman oloinen, joten nyt paljon kenttä- ja maastotyöskentelyä alle ennen talvea ja maneesiin lopullista joutumista.

Onko teillä usein huonompia päivä hevosten kanssa? Miten ratkaisette tilanteen?

Jotain uutta ja tarpeellista!

Viimeviikon lauantaina päätettiin tehdä extempore ostosreissu Emman ja Sannin kanssa First Class Horsen varastontyhjennysmyyntiin hyvien löytöjen toivossa. Kaarsin autollani viime hetkellä paikalle juuri ovien avautuessa, jolloin jono oli pahimmillaan. Harmiksemme tila oli todella pieni ja valikoimaa vähän, jolloin ensimmäiset ostajat pääsivät sisälle ja tyhjensivät koko varaston viidessä minuutissa. Itse olin tullut ratsastushousuja katsomaan, mutten ehtinyt nähdä niitä edes vilaukselta. Luovutin vaatteiden suhteen aika nopeasti ja siirryin pihalle hevostarvikevaunuun. Täältä mukaan tarttui Hugolle kaksi Likit Treat bar -makukiveä, jotka saikin kivasti euron kappalehintaan. Varsinkin tuo omena on maistunut Hugolle paremminkin kuin hyvin, täytyy ilmeisesti hakea niitä kassillinen lisää!

Hieman pettyneinä matkamme jatkui kohti Suomen Ratsutarviketta, joka olikin äskeiseen liikkeeseen verrattuna ihan tyhjä. Saatiin siis kolmestaan rellestää kaupassa alennettuja tuotteita metsästäen ja mukaan pukukoppiin tarttuikin ihanat Back 2 Backin Korsika grippipaikkaiset ratsastushousut! Nämä olivat melkein -50% alennuksessa, joten valitsin housut lähinnä niiden alhaisen hinnan takia. Koskaan aiemmin en ole polvipaikkaisia enkä varsinkaan grippipaikkaisia housuja käyttänyt, joten ostin nämä kokeiltavaksi. Housuja oli saatavilla myös tummansinisinä, mutta harmaa houkutteli enemmän itselleni uutena värinä. Monta uutta asiaa yksissä housuissa, joten miksipä ei! Sanni osti itselleen samanlaiset, joten nyt vain tiimikuvia ottamaan ;) 

Suomen Ratsutarvikkeesta lähti myös Magic Brushin -tyylinen harja Hugolle sekä namipussi molemmille pojille ja myös ne ovat näyttävästi menneet hyvin kaupaksi! Tuon harjan olen todennut jo viime vuonna Edebyssä maailman parhaimmaksi harjaksi, sillä se pehmeydestään huolimatta irroittaa kovemmankin mudan karvasta. Nyt siis oli aika ostaa tuolle kurapöksylle oma taikaharja niin säästyy hoitajan hermot! Värinä tietysti pinkki, mikäs sen miehekkäämpää ;)

Grippihousut pääsivät heti ensimmäiselle ratsastuskerralle testiin kun olimme keskiviikkona Hugon kanssa viimeistä kertaa koulutunnilla. Nyt olen niillä ratsastanut kaksi kertaa ja kokemukset ovat ihan positiivisia. Mitenkään ihmeellisesti gripit polvissa eivät ole istuntaani parantanut tai heiluvaa jalkaani vakauttanut, mutta ei niistä haittaakaan ole ollut. Päällä ne tuntuvat kuin toiselta iholta, mikä on aina hyvä juttu. Peppupaikkojen puuttumisesta johtuen housut ovat varsinkin Hugon satulassa todella liukkaat, mikä toisaalta pakottaa ratsastajan keskittymään paremmin istuntaansa. Pitäisi vain löytää sellainen satula, johon nuo silikonipaikat tarttuisivat kunnolla kiinni!

Ratsutarvikeliikkeestä suuntasimme hieman vitsillä läheiselle kirppikselle, jossa naureskelimme kaikille hauskoille vaateyhdistelmille. Emma löysikin tuolta hirveästi kaikkea uutta itselleen, ja juuri kun meinasin itse vaipua epätoivoon, katseeni osui ehkä maailman täydellisempään tallitoppaliiviin. Hintaa tälle lämpöiselle ihanuudelle kertyi vain 10€, joten se tarttui yhtään epäröimättä mukaani kassalle. Uutena en olisi nimittäin millään halunnut ostaa toppaliiviä, sillä ne tuppaavat olemaan varsinkin hevostarvikeliikkeissä kovin hintavia. Tämä oli siis ihan loistava ja tarpeellinen ostos. Myös se pääsi heti testiin ja olen enemmän kuin tyytyväinen.

Olisiko seuraavaksi tuo satulahuovan vaihto uuteen...? Pois tuommoiset järkytykset silmistäni.

Länsikeskuksesta ajoimme vielä Subwayn kautta takaisin First Class Horsen pihaan hakemaan Sannin mauto, josta suuntasimme jälleen toiselle puolelle Turkua Raision Hööksiin. Täältä mukaan ei tarttunut mitään, vaikka kovin yritin etsiä Hugolle uusia islantilaisia lettiohjia. Mikään issikka ei ole kunnon issikka ilman aitoja lettiohjia! Hööksistä niitä ei valitettavasti saanut, joten etsintä jatkuu. Kokeilin myös muutamia saappaita, mutta tällä kertaa ne jäivät kaupan hyllylle.

Kokonaisuudessaan lauantai oli päättömine sekoiluineen kovin kiva ja viihdyttävä päivä, joskin pitkä ja uuvuttava. Ihan heti en taida uudelle kierrokselle jaksaa lähteä, ellen bongaa jostain kovin mielenkiintoisen alennusryysiksen ;)

Syyskuun kännykkäkuvia

Vaikka lokakuu on jo ihan loppusuorilla ja syyskuustakin on jo hurjasti aikaa, on nyt aika ottaa lyhyt katsaus menneeseen kuukauteen kännykkäkuvien parissa. Syyskuu oli omalta osaltani kovin tapahtumarikas, sillä Abien TJ100 -päivän lisäksi täytin vihdoin 18-vuotta ja sain ajokortin. Ajokortti onkin tullut kovaan käyttöön kavereita kuskatessa ja tallille ajaessani. Vielä en tunne itseäni kokonaan "aikuiseksi" vaan pikemminkin täysi-ikäiseksi, jospa en aikuistukkaan koskaan?

Pidemmittä puheitta, alla muutama kuva arjestani!

1. Syyskuun ensimmäisinä päivinä oli TJ100 -päivä kaikissa Turun lukioissa, eli meillä abeilla oli enää 100 työpäivää jäljellä! Teemana meillä oli aikamatkailu ja itse olin pukeutuneena antiikin roomalaiseksi.

2. Seuraavana viikonloppuna olikin Artukaisissa 2-tason estekilpailut joissa olin tällä kertaa vain katsojana.

3. Moonan kävellessä rataa kävelytin Geetä käsihevosalueella, jolloin Emma ja Riina tunkivat viereemme kuvia räpsimään... :D

4. Hugo ei millään jaksaisi lähteä tunnille, se piti kirjaimellisesti vetää ylös makuulta!

5. Mutta tunnin jälkeen oltiinkin niin iloista ja pirteää poikaa!

6. Tässä yritän epätoivoisesti saada Lauria heinän avulla poseraamaan kameralle, tuloksetta :D

7. Maneesiin tultiin kaatosadetta ja myrskytuulta pakoon tekemään hyvin kevyt treeni pohjan takia.

8. Hugo tomerana ennen virkistävää maastolenkkiä Sannin ja Ypin kanssa!

9. Ja näin yksi virstanpylväs saavutettu 22. päivänä.

10. Paras lahja oli ehdottomasti tämä GoPro-kamera, josta olinkin haaveillut jo hyvin pitkään.

11. Toivottavasti en nyt näytä huonoa esimerkkiä nuoremmille lukijoille, mutta baarissakin tuli käytyä ensimmäistä kertaa.

12. Toinen suuri saavutus oli ajokortti, joka tosiaan on tullut tarpeeseen. Mopolla kun on jo kovin kylmä ajella iltaisin.

13. Laurin kanssa kevyttä jumppailua loppukuusta.

14. Tässä ensimmäistä kertaa pellolla, josta kirjoitinkin postauksen juuri vähän aikaa sitten!

15. Lenkin jälkeen oltiin niin kuski kuin hevonenkin yltäpäältä mudassa... :D

Arvonta suoritettu!

Ja näin saatiin yksi onnistunut kilpailu päätökseen! Vastauksia tuli niin Emman kuin minunkin blogiini, mutta valitettavasti kilpailijoita oli kovin vähän lähtenyt mukaan. Otimme siis poikkeuksellisesti kaikki osallistujat arvontaan mukaan vastauksista huolimatta, jotta saatiin hieman jännitystä ilmaan. Kiitos siis kaikille osallistujille, jotka teitte tästä mahdollisen!

Millä tavoin pystyisimme parantamaan mahdollisia tulevia arvontoja, jotta myös muut lukijat kokisivat halua osallistumiseen? Onko teillä kivoja ideoita tuleviin kisoihin tai arvontoihin? Ehdotuksia otetaan vastaan!

Kuvavisan oikeat vastaukset olivat 1. Gletti 2. Karina 3. Edeby Ryttargård 4. Elmeri 5. Lauri 6. Hugo 7. Alex 8. Sasu ja 9. Vilma.

Arvonta suoritettiin luetettavalla arvontakoneella ja tällä kertaa onni suosi Ellaa (ella.tikkanen@windowslive.com), paljon onnea! Olemme voittajaan henkilökohtaisesti yhteydessä. :)

Koulutuuppausta

Perjantaina päätimme yhdessä Sannin kanssa ratsastaa suomiruunamme hieman tarkemmin ja pitää oikein kunnon koulutuuppaustuokio. Tallille tullessani siivosin ensin Emman kanssa Hugon tarhan, jonka jälkeen haettiin Lauri sisälle. Se onkin jo alkanut kasvattamaan mukavaa talvikarvaa, joten kura ja muu lika istui tiiviimmin karvassa kuin ennen.

Ennen ratsastusta mulla oli tietynlainen visio mielessä, mitä tällä kertaa treenailisin. Työskentelisin paljon harjoitusravissa ja kahdeksikolla, jolla tekisin myös väistöjä sekä siirtymisiä. Tällä ajatuksella menin pitkälti koko tunnin ajan. Heti alkajaisiksi heitin jalustimet pois jalasta, jotta sain oman istuntani ravissa kuntoon. Aloitin kahdeksikolla niin, että ravasin ja taivuttelin keskikohdassa ja "päädyissä" siirryin hyvissä ajoin käyntiin ja väistätin hevosta sivuttaissuunnassa. Alkuun Lauri oli ihan kuuro edestä ja vain puri kuolaimeen, mutta monien puolipidätteiden sekä valmisteluiden avulla se pehmeni suustaan ja tuli vastaanottavaisemmaksi. Tein tätä harjoitusta hetken aikaa, jonka jälkeen jatkoin kahdeksikkoa harjoitusravissa tehden vähän väliä siirtymisiä pitkään ja rentoon käyntiin. Pian otin jalustimet takaisin jalkaan ja keventelin uraa pitkin muutaman kierroksen verran.

Ypi on ystävä <3

Laukkaa otin oikeaan kierrokseen vain vähän, perimmäisenä tarkoituksena opetella itse istumaan siinä. Laurilla kun on hyvin keinuhevosmainen laukka johon en ole tottunut, niin helposti irtoan liikaa penkistä sekä jalkateräni vääntyvät sojottamaan ulospäin. Nyt keskityin oikein kunnolla omaan istuntaani, eikä se loppupeleissä näyttänytkään enää niin kamalalta!

Verryttelylaukan jälkeen työskentelin vielä hetken aikaa harjoitusravissa pääasiassa siirtymisiä tehden. Nyt Lauri tuntui jo paljon rennommalta ja letkeämmältä, kun se oli saanut oman moottorinsa käyntiin.

No nyt menee ylämäkeen!

Ensimmäistä kertaa Lauri alkoi hetkellisesti myötäämään niskastaan ja muuttui mukavan pehmeäksi ratsastaa!

Loppuun nostin vielä vasemman laukan. Kaverini yllyttivät minut parin kierroksen jälkeen kokeilemaan laukanvaihtoja, sillä Laurin pitäisi osata hoitaa ne puhtaasti. Noh, varmasti hoitaisikin jos kuski osaisi pyytää! Meillä oli hieman kuollut laukka vaihtoja ajatellen, joten Lauri vaihtoi joko ristilaukalle tai kummallisen raviräpellyksen kautta oikeaan laukkaan. Itse kun en noita vaihtoja ole ikinä kunnolla harjoitellut sileällä, joten yhtälö oli aika surkea. Lauri sai kuitenkin taputukset kaulalle hyvistä yrityksistä! Loppuravit hoidin pidemmällä ohjalla, jotta hevonen sai hieman venytellä alaspäin. Jalkauduttuani maahan tehtiin vielä parit kumarrukset, jotka olivatkin Latelle helppo nakki. Tallissa se sai ylleen villaloimen, sillä paksun karvansa takia se oli hikoillut runsaasti treenin aikana.

Jätin videoon poikkeuksellisesti äänet päälle, sillä Emman ja muiden henkilöiden taustaäänet olivat melko huvittavia ;) Kuvista ja videoista isoiso kiitos Emmalle!