Edebyn viimeisten päivien muistelua

Voi apua miten myöhässä tämäkin postaus tulee! Tarkoituksena oli siis kertoa klinikasta jo heti seuraavana päivänä, mutta elämä hevosten kanssa on niin hektistä, joten aikaa ja energiaa ei riittänyt enää blogin päivittelyyn. Tällä hetkellä olen ollut jo viikon koto-Suomessa, joten nyt on jo aikakin kuulla hieman viimeisten päivien tapahtumista, sen rajoissa tietysti mitä muistan.

Keskiviikkona oli tosiaan Askan kontrolli klinikalla, koska sillä oli kavioiden ulkoreunamat "reikiintyneet" ja lievästi infektioituneet. Hevoselle ei koitunut tästä kipuja ja se itseasiassa vaikutti normaalia pirteämmältä kuin normaalisti. Yksi päivä se pääsi multa jopa karkuun tallissa! 25-vuotias vauhtimamma jaksaa edelleen yllättää...

Klinikalla oltiin hyvissä ajoissa, sillä poni meni vanhasta tottumuksesta hyvin nätisti traileriin eikä matkanvarrellakaan tapahtunut mitään erikoista. Pistettiin se hetkeksi päiväkarsinaan odottelemaan omaa vuoroaan, mutta hyvin äänekkään ja huutavan vieruskaverin takia mentiin lopulta kävelemään käsihevosalueelle. Aska sai paljon rapsutuksia ja ihailuita klinikan työntekijöiltä suloisen ulkomuotonsa ansioista!

Itse toimenpide oli vartissa ohi, sillä erikoiskengittäjä tarkasti vain jalkojen kunnon ja hieman raspasi kavioita tasaisemmiksi. Kaviot ovat kuulemma parantuneet hyvin viimekertaisesta, vaikka ne saattavat olla normaalit vasta vuoden kuluttua. Toipumisaika on siis pitkä, mutta tervehtyminen on hyvin lähtenyt käyntiin eikä hevoselle koidu tästä mitään vahinkoa.

Tästä kuvasta näkee kavioiden kunnon, eli ulkoreunoista puuttuu suuriakin paloja reikiintymisen takia. Kolot oli tärkeä pitää puhtaina tulehdusriskin minimoimiseksi.

Askan kanssa odoteltiin kotiin lähtemistä.

Kotiin päästyä mentiin omistajan kanssa heti syömään lounasta, sillä olimme syöneet aamupalan melkein kuusi tuntia sitten eikä mitään välipalaa tultu syötyä välissä. Takaisin talliin päästyäni jaoin hevosille väkirehut ja heinät ja aloitin karsinoiden siivoamisen. Hetken päästä otin muutamia hevosia laitumelta sisälle ja ratsastin Kiljanin maastossa erään naisen seurana. Meillä oli hyvin kivaa ja ravailtiin pitkiä pätkiä pienen asutusalueen läpi. Takaisin päästyämme tallinpitäjän kaksi lastenlasta olikin ratsastamassa shetlanninponeilla ja hetken aikaa ihastelin heidän suloista menoaan. Seuraavaksi pääsinkin nuoren Frakkur -ruunan kanssa maastolenkille, sillä kummitätini ja hänen vuokralaisensa tulivat ratsastamaan. Kierrettiin sama lenkki kuin aikaisemmin Kiljanin kanssa ja Frakki käyttäytyi oikein fiksusti joukon viimeisenä!

Kiljanilla on maailman ystävällisin nalleilme! <3

Maastolenkin jälkeen suoritin normaalin iltatallin, eli otin hevosia sisään laitumilta, jaoin iltaheinät, siivosin loput karsinat ja syötin Seved-karitsan. Kuvasin päivästäni jälleen MyDay -tyylisen videopostauksen, joka toivottavasti on teille mieleen!

Torstai ja perjantai sujui normaalin tallielämän mukaan, eli liikutin lyhyesti hevosia ja toin niitä talliin valmiiksi asiakkaiden käyttöön sekä kengitettäväksi. Perjantai-illalla lähtöni jo koittikin, joten keskipäivä sujuikin pakkaillessa ja huonettani siivoten. Vaikka issikoita ja varsinkin tilan omistajia tulee aivan älytön ikävä, kotiin on silti aina mukava palata. Viikko oli fyysisesti raskas ja tapahtumarikas, joten lähdin positiivisin mielin tilalta, sillä tiedän palaavani vielä tänävuonna tai viimeistään ensivuonna takaisin rakkaita karvakorviani rapsuttelemaan. Voipi olla, että pääsen jopa osallistumaan Islannissa kuuluisan ja erittäin taitavan Johann Fridgeirssonin valmennusviikonlopulle! Toivon hartaasti saavani lomaa silloin, sillä viikonlopun jälkeen olisin taas astetta parempi ratsastaja ja hevosenkäsittelijä.

Lettirin tunnistaa helposti vitivalkoisen tähden ansioista, ilman sitä olisi moneen otteeseen tullut otettua väärä hevonen maastoon :D Mustia hevosia tallilla on tosiaan peräti seitsemän kappaletta.

Video ei ole vielä kunnolla käsitelty, joten siksi se saattaa näyttää hyvin huonolaatuiselta, mutta pian sen pitäisi näkyä ihan oikeassa loistossaan!