tiistai 25. elokuuta 2015

Loppukesän ratsastelut






Kaikki hyvä päättyy aikanaan. Niin myös tämä Suomen kuuluisa kesä, joka kesti elokuussa huimat pari viikkoa. Viime perjantaina säät vielä suosivat meitä, joten saatiin touhuta kentällä Laurin kanssa mukavassa ilta-auringon paisteessa. Tästä hetkestä lähtien Etelä-Suomeenkin on luvattu kylmempää ilmaa sadekuurojen kera, joten maneesi taitaa pikkuhiljaa tulla entistä tutummaksi ratsastuspaikaksi.

Perjantaina päätettiin mennää rennommin, mutta kuitenkin hieman pidemmän kaavan mukaan ja herra pääsi kuitenkin ihan töihin. Alkuun verryttelin hieman pidemmällä ohjalla kevyessä ravissa, jonka jälkeen lyhensin ohjia ja nostin jalustimet kaulalle. Lauri kun on erittäin etupainoinen ja laiskahko hevonen, joten ravissa ajaudun itse kovin herkästi könöttämään kun pohkeilla yritän hevosta herkistää. Tämä tietysti lisää hevosen etupainoisuutta entisestään. Ilman jalustimia on pakko istua tiiviimmin satulaan ilman tukea jalalle, joten istunnalla pystyn automaattisesti vaikuttamaan vauhtiin helpommin. Tämä toimi yllättävän hyvin ja Lauri oli pätkittäin jopa oikein miellyttävä ratsastaa. Tästä ei valitettavasti ole juurikaan materiaalia Emman kuvatessa erästä ratsukkoa maneesissa.

Ravissa ehdin hetken aikaa työstää väistöjä, kunnes kentällä samaa aikaa ratsastava tuttuni yllytti minut hyppäämään kentällä oleva pieni ristikko. Lauri hyppää kuulemma vaikka väärinpäin ja nurinperin jos ratsastaja niin tahtoo, joten päätin, että miksipäs en ota yhtä vaatimatonta hyppyä. Noh, eihän tuo nyt mikään estehevonen ole, joten ristikolle tuli vain pieni säälittävä hissihyppy. Jatkettiin siitä sitten treeniä siihen mihin jäätiin, eli laukan pyörittämiseen. Nyt ruunaan tuli kuitenkin jo hieman virtaa, joten laukkaa oli erittäin mukava työstää ilman jatkuvaa pohkeella pumppaamista. Lopeteltiin laukkaaminen jo aika pian ja keskityttiin enemmän raviväistöihin sekä ryhdikkyyteen.


Laiskojen hevosten kanssa jännityn edelleen herkästi jaloistani, jolloin pohkeet jäävät puristamaan.
Myös väistöissä yritän tehostaa apujani liioittelemalla pohkeen kanssa, jolloin polvi puristaa.
Uutena ongelmana ilmeni varpaiden kääntyminen ulospäin laukassa. Tätä ei ole tapahtunut enää moneen vuoteen muiden hevosten kanssa.



Tässä huomaa, miten hevonen vetää koko tyttöä etukenoon. Jalka heilahtaa taaksepäin ja ylävartalo eteen-alas hevosen pään liikkeiden mukana. 
Ratsastajan ryhdistyessä myös hevonen ryhdistyy. Muodolla ei tässä kohtaa ole paljoakaan väliä.

Tässä väistössä on koko ratsukko jo ryhdikkäämpänä, vaikkakin ratsastaja edelleen puristaa jaloilla.

Loppuverryttelyssä hevonen palaa taas sille helpompaan muotoon, eli etupainoiseksi.
Tulipas tässä nyt tahattomasti analysoitua omia virheitään! Uudet ongelmat ja vanhat tavat ilmenevät aina helposti vierailla hevosilla ratsastaessa, mikä ei aina ole suinkaan huono asia. Ratsastusta on vaikea lähteä korjaamaan, jos virheitä ei itse ulospäin näe. Nyt, kun kaikki parantamisen kohteen ovat tiedossa, on niitä helpompi alkaa seuraavalla kerralla korjaamaan. Olkoot tämä ratsastus sitten pohja tulevalle kehittymiselle.

Loppuraveissa Lauri oli oikein kiva, sellainen rennon letkeä. Kyllähän se edelleen hieman kompuroi johtuen sen etupainoisuudesta, mutta päällisin puolin olin ihan tyytyväinen. Loppukäyntien jälkeen sain kummallisen aivopierun ja halusin kokeilla monen vuoden jälkeen maailmanympärimatkaa satulassa! Ties mistä tämmöinen vajavuus yllättäen iski, mutta Lauri seisoi ainakin hetken aikaa ihan kiltisti paikoillaan ja antoi hullun ihmisen touhuta selässään. Lopuksi otettiin vielä oikein muutamat kumarrukset maastakäsin!


Lauri osaa oikein kumartaa käskystä!

Ypi tahtoi kovasti hamuilla Lauria kärsämobiilillaan ;)
Laitumella myös Pomppu saapui haistelemaan

Huomenna on issikkapoikien kengitys, joten mennään varmaan hieman myöhemmin illalla Emman kanssa ratsastamaan. Mitään sen suurempia suunnitelmia ei vielä ole, katsotaan jos jaksamme raahata muutamat kavaletit treeniä varten!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi rohkeasti!