Loppukesän ratsastelut

Kaikki hyvä päättyy aikanaan. Niin myös tämä Suomen kuuluisa kesä, joka kesti elokuussa huimat pari viikkoa. Viime perjantaina säät vielä suosivat meitä, joten saatiin touhuta kentällä Laurin kanssa mukavassa ilta-auringon paisteessa. Tästä hetkestä lähtien Etelä-Suomeenkin on luvattu kylmempää ilmaa sadekuurojen kera, joten maneesi taitaa pikkuhiljaa tulla entistä tutummaksi ratsastuspaikaksi.

Perjantaina päätettiin mennää rennommin, mutta kuitenkin hieman pidemmän kaavan mukaan ja herra pääsi kuitenkin ihan töihin. Alkuun verryttelin hieman pidemmällä ohjalla kevyessä ravissa, jonka jälkeen lyhensin ohjia ja nostin jalustimet kaulalle. Lauri kun on erittäin etupainoinen ja laiskahko hevonen, joten ravissa ajaudun itse kovin herkästi könöttämään kun pohkeilla yritän hevosta herkistää. Tämä tietysti lisää hevosen etupainoisuutta entisestään. Ilman jalustimia on pakko istua tiiviimmin satulaan ilman tukea jalalle, joten istunnalla pystyn automaattisesti vaikuttamaan vauhtiin helpommin. Tämä toimi yllättävän hyvin ja Lauri oli pätkittäin jopa oikein miellyttävä ratsastaa. Tästä ei valitettavasti ole juurikaan materiaalia Emman kuvatessa erästä ratsukkoa maneesissa.

Ravissa ehdin hetken aikaa työstää väistöjä, kunnes kentällä samaa aikaa ratsastava tuttuni yllytti minut hyppäämään kentällä oleva pieni ristikko. Lauri hyppää kuulemma vaikka väärinpäin ja nurinperin jos ratsastaja niin tahtoo, joten päätin, että miksipäs en ota yhtä vaatimatonta hyppyä. Noh, eihän tuo nyt mikään estehevonen ole, joten ristikolle tuli vain pieni säälittävä hissihyppy. Jatkettiin siitä sitten treeniä siihen mihin jäätiin, eli laukan pyörittämiseen. Nyt ruunaan tuli kuitenkin jo hieman virtaa, joten laukkaa oli erittäin mukava työstää ilman jatkuvaa pohkeella pumppaamista. Lopeteltiin laukkaaminen jo aika pian ja keskityttiin enemmän raviväistöihin sekä ryhdikkyyteen.

Laiskojen hevosten kanssa jännityn edelleen herkästi jaloistani, jolloin pohkeet jäävät puristamaan.

Myös väistöissä yritän tehostaa apujani liioittelemalla pohkeen kanssa, jolloin polvi puristaa.

Uutena ongelmana ilmeni varpaiden kääntyminen ulospäin laukassa. Tätä ei ole tapahtunut enää moneen vuoteen muiden hevosten kanssa.

Tässä huomaa, miten hevonen vetää koko tyttöä etukenoon. Jalka heilahtaa taaksepäin ja ylävartalo eteen-alas hevosen pään liikkeiden mukana. 

Ratsastajan ryhdistyessä myös hevonen ryhdistyy. Muodolla ei tässä kohtaa ole paljoakaan väliä.

Tässä väistössä on koko ratsukko jo ryhdikkäämpänä, vaikkakin ratsastaja edelleen puristaa jaloilla.

Loppuverryttelyssä hevonen palaa taas sille helpompaan muotoon, eli etupainoiseksi.

Tulipas tässä nyt tahattomasti analysoitua omia virheitään! Uudet ongelmat ja vanhat tavat ilmenevät aina helposti vierailla hevosilla ratsastaessa, mikä ei aina ole suinkaan huono asia. Ratsastusta on vaikea lähteä korjaamaan, jos virheitä ei itse ulospäin näe. Nyt, kun kaikki parantamisen kohteen ovat tiedossa, on niitä helpompi alkaa seuraavalla kerralla korjaamaan. Olkoot tämä ratsastus sitten pohja tulevalle kehittymiselle.

Loppuraveissa Lauri oli oikein kiva, sellainen rennon letkeä. Kyllähän se edelleen hieman kompuroi johtuen sen etupainoisuudesta, mutta päällisin puolin olin ihan tyytyväinen. Loppukäyntien jälkeen sain kummallisen aivopierun ja halusin kokeilla monen vuoden jälkeen maailmanympärimatkaa satulassa! Ties mistä tämmöinen vajavuus yllättäen iski, mutta Lauri seisoi ainakin hetken aikaa ihan kiltisti paikoillaan ja antoi hullun ihmisen touhuta selässään. Lopuksi otettiin vielä oikein muutamat kumarrukset maastakäsin!

Lauri osaa oikein kumartaa käskystä!

Ypi tahtoi kovasti hamuilla Lauria kärsämobiilillaan ;)

Laitumella myös Pomppu saapui haistelemaan

Huomenna on issikkapoikien kengitys, joten mennään varmaan hieman myöhemmin illalla Emman kanssa ratsastamaan. Mitään sen suurempia suunnitelmia ei vielä ole, katsotaan jos jaksamme raahata muutamat kavaletit treeniä varten!

Video ratsastajan näkökulmasta

Keskiviikkona saatiin iloiseksi yllätykseksi huikea mahdollisuus tehdä maastolenkki GoPro kameran kanssa! Emman kanssa saatiin seuraa kaveriltamme Caritalta, joka oli hänkin menossa maastoon kyseisen kameran kanssa. Päästiin siis samalla kuvattavaksi ratsastajan näkökulmasta ja lopputulos on todella hauska! Loppumatkasta Emma saikin kameran kypäräänsä, joten kuvakulmat vaihtelevat Caritan vuokrahevosen Quattron selästä Glettiin.

Ilma oli jälleen kovin lämmin, joten maastolenkki oli oiva valinta. Päätimme ratsastaa jälleen saman reitin, jonka menin viime viikolla yksinäni Hugon kanssa. Myös tällä kertaa oli issikat ja pieni shettis matkan varrella laitumella ja jäimmekin niitä hetkeksi aikaa ihastelemaan. Otimme suhteellisen vähän ravia ja tölttiä, sillä pojat olivat erittäin pirteällä tuulella ja olisivat vain halunneet mennä kovaa. Alkumatka menikin lähes kokonaan pysähdyksiä tehdessä, jotta pojat olisivat malttaneet kävellä edes hetken ajan. Gletti oli kuitenkin edes hieman rauhallisempi kuin Hugo, joten uskallettiin lähteä ihan luottavaisin mielin maastoilemaan.

Tölttipätkissä Hugo oli ihan mielettömän hyvä! Se meni halutessani rauhassa, mutta tölttäsi myös kovempaa säilyttäen puhtaan tahdin. Päädyinkin siihen tulokseen, etten aio kentällä verenmaku suussa enää treenata tölttiä vaan jätän sen maastoon, missä se joka kerralla kuitenkin onnistuu.

Maastossa meillä vierähtikin reilu tunti köpötellen, minkä jälkeen käytiin vielä kymmenisen minuuttia pyörähtämässä kentällä. Itse ratsastin ravissa avut läpi ja taivuttelin reilusti. Hugo olikin todella kivan tuntuinen, sopivan reipas ja kuuliainen! Lopettelin hieman ennen Glettiä ja Quattroa ja ehdin kävellä hyvät loppukäynnit.

Mitä piditte tästä hieman erilaisesta videosta?

Vailla määränpäätä

Viime perjantaina kävin hieman käppäilemässä Laurin kanssa. Ulkona oli harmikseni kuitenkin todella lämmin, joten ajattelin kevennellä vain rennosti kentällä. Sinne päästyä vaikutti Lauri jotenkin väsyneeltä ja nuutunelta, joten otin vain ihan muutamat pätkät ravia ja työstin käyntiä sitten hieman enemmän. Noin kahdenkymmenen minuutin kuluttua päätin kuitenkin jättää kenttätyöskentelyn sikseen ja suunnattiin maastoon viilentymään, sillä itselläni ei ollut sydäntä alkaa työstämään jo valmiiksi väsynyttä hevosta kovalla helteellä.
Maastossa olikin ihanan viileää ja tuulista, joten päätin työskennellä ravissa enemmän. Kuten viimekerralla Hugon kanssa, otin nyttenkin monta lyhyttä ravipätkää, ihan parin askeleen mittaisia vain, jotta sain hevosen kuulolle. Lauri olikin oikein innokas, mutta miellyttävä ratsastaa ja vastasi apuihini nopeasti. Ratsastettiin noin parin kilometrin matka kuivuneelle uittopaikalle asti, jossa käännyttiin ympäri. Loppumatkalla ravattiin hieman pidempiä ja rennompia pätkiä ja Lauri sai myös haukata evästä vähän väliä. Maastossa vietimme suunnilleen saman verran aikaa kuin kentälläkin, joten tällä kertaa ratsastus jäi lyhyemmäksi. Molemmilla oli kuitenkin kivaa ja välillä tekee ihan hyvää ratsastaa vailla määränpäätä.

Tulevaisuudensuunnitelmista vielä hieman. Nyt hevoselämässäni tapahtuu pieni muutos, sillä lopetin ratsastuskoulussa käymisen väliaikaisesti. Syitä tähän on monia, joita en täällä blogissa halua mainostaa, mutta luulen tämän olevan nyt paras ratkaisu tähän tilanteeseen. Voi olla, että palaan tunneille vielä vuodenvaihteen jälkeen, mutta sitäkään en uskalla luvata.

Ratsastuskoulutunnit jättivät kuitenkin sen verran suuren aukon hevoselämääni, joten otin Laurin nyt vakituiseksi vuokrahevosekseni! Tällä hetkellä ratsastan siis säännöllisesti Inkisillä Hugolla ja Laurilla kerran viikkoon, joten postaksia on luvassa tavalliseen tahtiin. Kunhan uutta kuva- ja videomateriaalia saadaan molemmista ruunista, aion päivittää blogin ulkoasua ja muutenkin sisältöä ajankohtaisempaan.

Huomenna keskiviikkona päästään pitkästä aikaa Emman kanssa yhdessä tallille ja hieman suunniteltiin jo tulevaa treeniä. Tarkoituksena olisi vetää lyhyt, mutta tehokas kavalettitreeni, mutta saa nähä, antavatko ilmat myöten. Helteen sattuessa taidamme lähteä taas maastoon hellettä pakoon, mutta toivotaan nyt parasta!

Rentoa köpöttelyä

Vihdoinkin on saatu myös tänne Etelä-Suomeen lämpimiä kesäpäiviä, tietysti juuri nyt kun koulutkin ovat jo alkamassa. Lämpömittarin lukema on parhaimpina päivinä kohonnut jopa yli 25 asteeseen, eli hellelukemiin ollaan päästy. Kuumat kelit vaikuttavat kuitenkin ratsastukseen siinä mielessä, että kentällä ei tee mieli läkähdyttää itseään tai hevostaan, joten ainoaksi vaihtoehdoksi taitaa jäädä rento maastoilu. Tätä päästiin toteuttamaan myös viime maanantaina Hugon kanssa.

Tallille saapuessani pihalle tuntui sulavan hetkessä, joten hain ripeästi ponin sisälle jäähtymään. Tässä välissä siivosin tarhan ja meinasin itsekin jo nuupahta auringon porottaessa suoraan päähän. Hylkäsin siis idean kentällä ratsastamiseen samantien.
Hugolla olikin tuossa viikko sitten lievä ähky, joten poni oli vielä kevyemmällä liikutuksella ja muutenkin tiukemmassa tarkkailussa ruokinnan ja nesteytyksen suhteen. Ruokaan on lisätty nyt elektrolyyttejä, minkä pitäisi lisätä janoa ja näin ylläpitää hyvä nestetasapaino (varsinkin nyt kuumina päivinä).  Muuten Hugo on täysin kunnossa ja säikähdyksellä selvittiin!

Tein Hugolle letin, minkä jälkeen se näytti ihan kauhistuneelta rotalta! Sain hyvät naurut ruunaa kuvatessani :D

Maastoon lähdettiinkin siis tällä kertaa yksin kun Gletti oli edelleen poissa eikä Emmalla ollut ratsua. Päätin käydä tutkimassa hieman uusia polkuja ja reittejä ja saatiinkin reilu tunti kulumaan metsässä. Alkumatkalla poikettiin pienelle polulle keskemmälle metsää, mutta käännyttiin pian ympäri mutaisen pohjan takia. Tämän jälkeen otettiin monta lyhyttä ravipätkää tietä pitkin sekä pohkeenväistöjä siksakin mallisesti, joilla testasin ponin olevan avuilla.
Noin vartin kävelyn kuluttua saavuttiin "kotipolkujen" jälkeen isolle, tuuliselle peltoaukealle, josta risteyksen jälkeen suunnattiin oikealle. Edessä oli mukavan näköinen tie kohti asuntoaluetta ja tässä otettiin pieni pätkä ravia. Hetken kuluttua huomasinkin ratsastavani kohti hevoslaidunta ja kulman takaa tulikin juosten vastaan kaksi islanninhevosta sekä pieni musta shetlanninponi! Jäätiin hetkeksi laitumen eteen ihailemaan uusia kavereitamme, jotka olisivat selkeästi halunneet tulla mukaamme. Hugo ei onneksi sen suuremmin välittänyt hevosten riehumisista vaan jatkoimme rennosti köpöttelyä tietä pitkin.

Pian eteemme aukesikin hieman pidempi suora tie ja ajattelin kokeilevani hieman tölttiä. Hugo kyllä tölttäsi mielellään, vaikka se jäikin hyvin hidastempoiseksi. En antanut asian häiritä ja pian annoin Hugon ravata hyvän tölttisuorituksen jälkeen. Tämän jälkeen käveltiinkin suunnilleen vartin verran tietä pitkin ja saavuimme uudestaan samalle peltoaukealle. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi lyhyttä tietä takaisin alkuristeykseen, joten päätin kääntyä ympäri ja ratsastaa samaa tietä takaisin tutulle kotipolulle. Paluumatkalla ravasin loivan mäen ylös, jossa Hugo selvästi tahtoi mennä kovempaa ja laukata. Huomasin tilaisuuteni tulleen, joten heti mäen jälkeen istuin alas satulaan ja lyhensin ponia tölttiin asti. Ja voi mieletön miten upeaa tölttiä sieltä tulikaan! Tahti oli just eikä melkein täydellisen puhdas ja vauhti oli reipas. Töltättiin sama pitkä pätkä takaisin, jolla menomatkalla otin tölttiä ja tällä kertaa se oli aivan virheetöntä. Hugoa oli ihan loistava huijata tällä tavalla, koska nyt sillä oli itsellään tarpeeksi menohaluja ja mun piti vain pitää tuntuma tasaisena ja hevonen koottuna.

Töltin jälkeen kehuin ja taputtelin Hugoa hirveästi, jonka jälkeen ravattiin raauhassa pidemmällä ohjalla samojen hevosten ohi kotiin päin. Yhdestä asunnosta tuli ihmisiäkin meitä ihmettelemään ja vilkutettiin siinä sitten toisillemme. Koko loppumatka eli suunnilleen 20 minuuttia käveltiinkin kotiin, jonka jälkeen poni pääsi ihan kokovartalosuihkuun. Kyllä se vain niin tyytyväiseltä vaikutti! Tuo rento maastoilu tekee ihan mielettömän hyvää koko ratsukolle, kun pääsee vähän päätä tyhjentämään ja näkemään uusia maisemia.

Huomenna eli perjantaina onkin tarkoitus nousta Lauri-suomenhevosen selkään, joten toivotaan hieman viileämpää ilmaa, jotta kentälläkin uskaltaisi työskennellä. Blogiin ja sen sisältöön on nyt syksyn aikana tulossa joitakin muutoksia, ja saa nähdä, miten arki lähtee tästedes rullaamaan. Siitä kuitenkin lisää seuraavassa postauksessa!

Viivi & Huginn [INFOASIAA]

Ihana Emma kyhäili minusta ja Hugosta aivan mielettömän upean ja taiteellisen videon, jonka haluan jakaa myös teidän kanssanne. Tämä ei siis ole mikään hyvästelyvideo, vaan katsaus kauniisiin yhteisiin hetkiimme. Toivottavasti tulevaisuudessa on monta vähintään yhtä hyvää hetkeä odottamassa! <3

P.S. Hurjasti kiitoksia meidän Instagram-tilimme @teamsuoraniskat seuraajille, joita onkin kerääntynyt jo ruhtinaalliset 109 kappaletta!! Emman kanssa hieman pohdimme järjestää jonkinnäköistä kilpailua blogimme ja Instagram-tilimme seuraajien kesken, kun 150 seuraajaa on saavutettu. Tarkempaa infoa tulee varmasti myöhemmin, joten nyt ei ole enää yhtään syytä jättää blogejamme ja Instagramiamme seuraamatta!

P.P.S Muistakaahan käydä katsomassa edelliseen postaukseen lisäämäni video viimekerran treenailusta, jos ette sitä ole vielä tehneet. Ja pahoittelut eräälle anonyymille, tumpelona menin vahingossa poistamaan mukavan kommenttisi juuri kun olin sitä julkaisemassa. Kiitän kommentistasi siis oikein postauksen muodossa!

Vääntämistä ja kääntämistä ! VIDEO LISÄTTY !

Eilen pääsinkin pitkästä aikaa Hugoa moikkaamaan ja liikuttamaan! Viimeviikolla piti olla vuokrauspäiväni, mutta pienen väärinymmärryksen takia Hugolla olikin jo toinen tyttö selässä, joten mun piti siis luopua haaveistani päästä maastoilemaan pienen ruunanrupsukan kanssa. Tosin ilmakin oli aika huono, joten kömmähdys ei jäänyt niin hirveästi harmittamaan. Eilen päästiinkin sitten työskentelemään ihan olan takaa!

Gletti on edelleen astumassa, joten Emma sai lainata Lauria, jolla itsekin ratsastelin vajaa kuukausi sitten! Heillä meni tosi mukavasti ja Lauri näytti hyvältä. Ratsastettiin jälleen eri aikoihin, jotta pystyttiin kuvailemaan toisiamme alusta loppuun saakka.

Vasemmalta oikealle Pomppu, Lauri ja Musti.

Hugo ottaa rennosti uudessa seepra-loimessaan!

Hugon kanssa tarkoituksena oli treenata jälleen tölttiä ja lopuksi mennä kävelemään loppukäynnit maastoon. Verryttelin aika pitkään käynnissä jumppaamalla hevosta pysähdyksillä, avotaivutuksilla ja väistöillä ja vaikka poni tuntui todella hyvältä, oli se hieman vastahakoinen pohkeenväistöissä. Todennäköisesti se oli vain alkukankeutta, joten en jäänyt asiaa murehtimaan sen enempää.

Tölttiä valmistelin siis avoilla ja ratsastamalla hevosta takajalkojen päälle ja Hugo tuntuikin hyvin miellyttävältä. Jostain syystä töltti ei luonnistunut sitten millään tavalla, ja heti kun pyysin aavistuksen nopeatempoisempaa tölttiä, hyppäsi poni raville. Tuskailtiin asian äärellä hyvä tovi ja olin aivan valmis heittämään hanskat tiskiin, sillä tämä ei ole laisinkaan normaalia Hugolle. Se on hieno nelikäyntinen issikka, mutta puolessa vuodessa jotain kummallista on tapahtunut eikä se meinaa töltätä enää ollenkaan. Ajattelin ottaa suoraan omistajaan yhteyttä ja pyytää häntä tallille mukaan näyttämään ihan kädestä pitäen mitä oikein teen väärin. Ikinä koskaan ei ole vielä astunut näin haastavaa tapausta ja olen kuitenkin ratsastanut kymmenillä erilaisilla issikoilla ja kaikilla ratsastanut hyvää tölttiä. Hugolla olen kuitenkin vielä alkutalvesta tölttäillyt pitkiä ja reippaita pätkiä maastossa ja se on aina valinnut sen ennen ravia. Nyt tyydyin kuitenkin lopettamaan suht rytmikkääseen ja hitaaseen tölttiin, jonka jälkeen annoin ponin kävellä ja ravata pidemmällä ohjalla.

Kiitosta ponille hyvästä taivutuksesta.

Pidemmällä ohjalla verryttelyä ravissa.

Kunnollisen työskentelyn aloitin ravissa ratsastamalla kolmikaarista kiemurauraa. Suoristuskohdissa ratsastin aina jonkinlaisen siirtymisen, kuten käynnistä pysähdykseen, pysähdyksestä raviin ja ravista käyntiin. Yleensä kävelin myös kiemuran keskimmäisen kaaren ja muuten ravasin harjoitusravissa. Pikkuhiljaa Hugo alkoi vertymään ja taipui kivasti sekä ravi oli myös tasatempoista ja pehmeää. Tässä vaiheessa sain loistoidean alkaa harjoittelemaan HeC:1 2000 kouluohjelmaa, sillä se on erittäin hyvää harjoittelua niin hevoselle kuin ratsastajalle vaikka koskaan ei kilpailuihin tähtäisikään.

Kokonaisuudessaan rata meni tosi hyvin ja tasaisesti, mitä nyt toinen aavistuksen pidempi jalustin tuppasi tippua jalasta. Ensimmäinen laukannosto oikeaan meni hyvin, samoin ympyrät ja lävistäjä. Suurimmat ongelmat alkoivat vasemman laukan nostossa. Hugo ei millään olisi jaksanut ponnistaa laukalle asti vaan lähti juoksemaan aivan älytöntä kiitoravia pois altani. Tästä lähtikin vartin pysähdys-peruutus-liikkeellelähtöhinkkaus. Joka kerta kun Hugo malttoi kävellä rauhassa, pyysin uudestaan vasenta laukkaa mutta edelleen se vain jaksoi juosta. Pitkän neuvottelun ja tappelun jälkeen sain kuin sainkin Hugon laukkaan ponipohkeita käyttäen ja oi että miten hienosti ruuna menikään! Laukka oli niin pyörivää ja joustavaa ettei varmaan koskaan ole ollut. Ratsastin siis radan loppuun ja kiitin hevosta runsaasti kehuen ja rapsuttaen.

Yritys pidentää ravia todella jäi yritykseksi :D

Vasen laukka oli mielettömän ponnekasta ja hienoa! 

Pidempää ohjaa hyvän suorituksen jälkeen.

Laukkojen jälkeen päätettiin mennä maastoon suorittamaan loppuverryttelyn. Lenkki venyikin lähes puolen tunnin mittaiseksi, mutta siinä ehti ainakin syke ja hengitys tasaantua! Otettiin muutamat ravipätkät ja yksi kaarre laukattiin rauhassa, mutta muuten koko 25 minuuttia käveltiin. Käytiin kääntymässä jo viime maastoreissulta tutulla vesilammikolla, missä olikin yllättäen jopa polviin asti vettä. Myös tiellä olevat lammikot käytiin läpi ja Hugolla oli ilmeisen hauskaa vettä kauhoessaan :D Kokonaisuudessaan ratsastuksesta jäi hyvä fiilis, nyt vain enemmän laukannostoja alle ja tölttitreeniä niin hyvää tulee!

Ihana Huginn lähestyy korvat hörössä maassa kyykkivää kameramies-Emmaa :D 

Kengät vain vilkkuvat kun me laukataan!

Hevonen suorassa, kuski vinossa.

Edebyn viimeisten päivien muistelua

Voi apua miten myöhässä tämäkin postaus tulee! Tarkoituksena oli siis kertoa klinikasta jo heti seuraavana päivänä, mutta elämä hevosten kanssa on niin hektistä, joten aikaa ja energiaa ei riittänyt enää blogin päivittelyyn. Tällä hetkellä olen ollut jo viikon koto-Suomessa, joten nyt on jo aikakin kuulla hieman viimeisten päivien tapahtumista, sen rajoissa tietysti mitä muistan.

Keskiviikkona oli tosiaan Askan kontrolli klinikalla, koska sillä oli kavioiden ulkoreunamat "reikiintyneet" ja lievästi infektioituneet. Hevoselle ei koitunut tästä kipuja ja se itseasiassa vaikutti normaalia pirteämmältä kuin normaalisti. Yksi päivä se pääsi multa jopa karkuun tallissa! 25-vuotias vauhtimamma jaksaa edelleen yllättää...

Klinikalla oltiin hyvissä ajoissa, sillä poni meni vanhasta tottumuksesta hyvin nätisti traileriin eikä matkanvarrellakaan tapahtunut mitään erikoista. Pistettiin se hetkeksi päiväkarsinaan odottelemaan omaa vuoroaan, mutta hyvin äänekkään ja huutavan vieruskaverin takia mentiin lopulta kävelemään käsihevosalueelle. Aska sai paljon rapsutuksia ja ihailuita klinikan työntekijöiltä suloisen ulkomuotonsa ansioista!

Itse toimenpide oli vartissa ohi, sillä erikoiskengittäjä tarkasti vain jalkojen kunnon ja hieman raspasi kavioita tasaisemmiksi. Kaviot ovat kuulemma parantuneet hyvin viimekertaisesta, vaikka ne saattavat olla normaalit vasta vuoden kuluttua. Toipumisaika on siis pitkä, mutta tervehtyminen on hyvin lähtenyt käyntiin eikä hevoselle koidu tästä mitään vahinkoa.

Tästä kuvasta näkee kavioiden kunnon, eli ulkoreunoista puuttuu suuriakin paloja reikiintymisen takia. Kolot oli tärkeä pitää puhtaina tulehdusriskin minimoimiseksi.

Askan kanssa odoteltiin kotiin lähtemistä.

Kotiin päästyä mentiin omistajan kanssa heti syömään lounasta, sillä olimme syöneet aamupalan melkein kuusi tuntia sitten eikä mitään välipalaa tultu syötyä välissä. Takaisin talliin päästyäni jaoin hevosille väkirehut ja heinät ja aloitin karsinoiden siivoamisen. Hetken päästä otin muutamia hevosia laitumelta sisälle ja ratsastin Kiljanin maastossa erään naisen seurana. Meillä oli hyvin kivaa ja ravailtiin pitkiä pätkiä pienen asutusalueen läpi. Takaisin päästyämme tallinpitäjän kaksi lastenlasta olikin ratsastamassa shetlanninponeilla ja hetken aikaa ihastelin heidän suloista menoaan. Seuraavaksi pääsinkin nuoren Frakkur -ruunan kanssa maastolenkille, sillä kummitätini ja hänen vuokralaisensa tulivat ratsastamaan. Kierrettiin sama lenkki kuin aikaisemmin Kiljanin kanssa ja Frakki käyttäytyi oikein fiksusti joukon viimeisenä!

Kiljanilla on maailman ystävällisin nalleilme! <3

Maastolenkin jälkeen suoritin normaalin iltatallin, eli otin hevosia sisään laitumilta, jaoin iltaheinät, siivosin loput karsinat ja syötin Seved-karitsan. Kuvasin päivästäni jälleen MyDay -tyylisen videopostauksen, joka toivottavasti on teille mieleen!

Torstai ja perjantai sujui normaalin tallielämän mukaan, eli liikutin lyhyesti hevosia ja toin niitä talliin valmiiksi asiakkaiden käyttöön sekä kengitettäväksi. Perjantai-illalla lähtöni jo koittikin, joten keskipäivä sujuikin pakkaillessa ja huonettani siivoten. Vaikka issikoita ja varsinkin tilan omistajia tulee aivan älytön ikävä, kotiin on silti aina mukava palata. Viikko oli fyysisesti raskas ja tapahtumarikas, joten lähdin positiivisin mielin tilalta, sillä tiedän palaavani vielä tänävuonna tai viimeistään ensivuonna takaisin rakkaita karvakorviani rapsuttelemaan. Voipi olla, että pääsen jopa osallistumaan Islannissa kuuluisan ja erittäin taitavan Johann Fridgeirssonin valmennusviikonlopulle! Toivon hartaasti saavani lomaa silloin, sillä viikonlopun jälkeen olisin taas astetta parempi ratsastaja ja hevosenkäsittelijä.

Lettirin tunnistaa helposti vitivalkoisen tähden ansioista, ilman sitä olisi moneen otteeseen tullut otettua väärä hevonen maastoon :D Mustia hevosia tallilla on tosiaan peräti seitsemän kappaletta.

Video ei ole vielä kunnolla käsitelty, joten siksi se saattaa näyttää hyvin huonolaatuiselta, mutta pian sen pitäisi näkyä ihan oikeassa loistossaan!