Syysmaasto

Eilen päätettiin Hugon kanssa suunnata edellisistä postauksista tutun Sannin ja Ypin kanssa pitkälle maastolle hieman päitä nollaamaan. Suunnitelmissa oli vetää hieman reippaampi lenkki, mutta päädyttiin kuitenkin vain rauhalliseen tölttiin sekä yhteen ylämäkilaukkaan. Hugo oli alkumatkasta aika energinen, mutta kuitenkin todella hyvin avuilla ja muutenkin kuulolla. Käveltiin pitkät alkukäynnit suht rennosti pitkin ohjin, vaikka välillä teinkin pohkeenväistöjä tien laidasta laitaan. Ehdittiin kävellä varmasti lähemmäs puoli tuntia ennen ensimmäistä töltti-/ravipätkää.

Koko ratsastukseen meni vajaa 1,5h kenttäratsastuksineen päivinen. Tuon mittarin unohdin sulkea vasta tallissa, minkä takia  kesto näyttää hieman pidemmältä kuin mitä se todellisuudessa oli.  

Hugo yllätti todella positiivisesti ja oli hurjan yhteistyöhaluinen koko lenkin ajan! Tölttiä mentiin juuri siinä vauhdissa jota halusin ja poni pysähtyi nätisti hieman hitaampaa Ypiä odottamaan. Vain lyhyen laukkapätkän jälkeen se kävi liian kuumana ja jouduttiin kävelemään Ypin pepussa kiinni, jotta pieni poni malttoi kävellä eikä ravata hieman juurikkoisessa maastossa. Käännyttiin kuitenkin pian syvemmälle metsään, jossa oli selkeät polut, mutta missä kuitenkin piti keskittyä jokaiseen askeleeseen jos halusi selvitä kompuroimatta. Tämä oli fiksu veto laukan jälkeen, sillä Hugo joutui malttamaan mielensä ja kävellä varovaisesti. Muutaman minuutin kuluttua se olikin jo hyvin rauhallinen ja saatiin siirtyä taas kulkemaan ensimmäisiksi. Mentiin vielä kuivuneen lammen kautta toiseen metsään, missä kasvoikin tiheästi puita ja jossa jalkani olivat jälleen vaarassa liiskautua hevosen ja puiden väliin. Onneksi Hugo on sen verran kapea, että pystytään suht helposti välttämään suuremmat naarmut ja kolhut!

Kotimatkalla otettiin vielä vähän tölttiä, mutta muuten koko matka käveltiin. Lenkkiin meiltä kuluikin reilu tunti! Käytiin vielä ihan nopeasti kentällä ratsastamassa kunnolla avut läpi, jonka jälkeen ruuna pääsi talliin kuivattelemaan villaloimen alle.

Pahoittelen musiikin epäsopivuutta videoon, alkuperäinen kappale poistettiin jälleen, minkä johdosta jouduin valitsemaan YouTuben omasta musiikkivalikosta nopeasti uuden tilalle.

Jumppailua Laurilla

Viime perjantaina oli upea, syksyinen lämmin ilma ja olin suunnitellut hieman päivän kulkua etukäteen. Sain hyvän ystäväni Riinan seurakseni tallille ja ajattelimme käydä ottamassa hieman kuvia läheisellä pellolla ratsastuksen jälkeen. Meillä ei ollut mitenkään liikaa aikaa tallilla, joten päädyin ratsastamaan vain nopeasti askellajit läpi ennen pellolle suuntaamista. Laitoin varoiksi satulan selkään, sillä Lauri oli kuulemma edellisinä päivinä ollut hieman virkeä, todennäköisesti viilenevän ilman takia.

Kentällä olikin sopivasti muutama puomi uran sisäpuolella, joten käytin niitä alkuverryttelyssä. Ratsastin niin käynnissä kuin ravissakin niiden yli ja vaihdoin suuntaa aina puomin päällä. Tässä Laurin piti hieman nostella koipiaan ja samalla sen oma moottorikin alkoi toimia mukavasti. Käynnissä ja raviverryttelyssä keskityin etenkin siihen, ettei hevonen kulje kyntäjän tapaisesti paino etujaloilla ja turpa maassa. Alkuun Lauri olikin hieman raskas kädelle, mutta lukuisten siirtymien avulla saatiin jotain tolkkua tekemiseemme.

Kerrankin kävi hyvä tuuri ja housuni mätsäsivät sattumalta yhteen huovan kanssa sekä saappaat satulan :D

Ravissa työskentelin pitkälti kevyessä ravissa, sillä tarkoituksena ei ollut tuuppailla mitenkään vakavasti tai tarkasti. Kunhan hevonen liikkui pohkeesta eteen ja tuli pidätteestä takaisin sekä kääntyi haluamaani suuntaan. Laukkaakin otin vain yhden noston verran, ihan vain sen takia kun se on Laurin mielestä niin kivaa. Laukkaa ruuna pyörittikin hyvin ja oli muutenkin oikein kuuliaisen oloinen. Ravissa hömpöteltiin vielä hetki hieman pidemmällä kaulalla ennen käyntiinsiirtymistä.

Loppua kohden tein vielä vähän tarkempaa harjoitusta käynnissä. Hidastin ja kokosin kykyjeni mukaan käyntiä niin hitaaksi ja lyhyeksi, että hevonen melkein pysähtyi. Muutaman askeleen jälkeen pyysin Lauria reippaasti eteenpäin työntämällä kättä reilusti suuta kohti. Näin hevonen venytti askeltaan pitkälle eteen ja samalla muoto laski alemmas. Taas muutaman askeleen jälkeen nostin hevosta ylemmäs ja hidastin käyntiä. Välillä hidastin ihan pysähdykseen asti, josta taas reippaasti pitkään käyntiin. Tämä harjoitus on varsinkin Laurille todella hyvä, sillä se on luonteeltaan todella hitaasti syttyvä, jolloin reipas eteenratsastus käynnissä saa sen kuulolle sekä hieman vireämmäksi. Lauri sai juonesta kiinni todella nopeasti ja siirtymiset oli helppo ratsastaa. Se myös pärski runsaasti aina eteenratsastamisessa, joten se oli selkeästi herralle mieleen.

Hieman pidempää käyntiä työntämällä kättä eteenpäin, jolloin hevonen valuu hetkellisesti etupainoiseksi.

Kättä ylöspäin nostaessa myös hevonen nousee ylemmäs ja ottaa tarkoituksen mukaisesti lyhyempää askelta.
Tämä on Laurille hankalempaa, sillä se jännittyy kovin helposti niskastaan.

Hyvästä, valmistellusta käynnistä on helppo suorittaa siisti pysähdys.

Pysähdyksestä jälleen eteen, jolloin hevonen ottaa takajalkojaan kunnolla alleen.
Tämäkin tekee Laurille todella hyvää, koska sillä ei ole mikään erityisen vahva tai voimakas takapää.

Tämän jälkeen suunnattiinkin kuvaajani kanssa pellolle, ja matkan varrella mukaan tarttui myös Sanni ja Ypi. Pellolla oltiin reilun vartin verran ottamassa syksyisiä kuvia, joita pääset katselemaan edellisestä postauksesta!

Auringonpaisteessa

Pojat nuuhkuttelee!

Koska poni mököttää niin toisen täytyy hymyillä molempien edestä!

"Noniin näytäppäs säkin nyt vähän muikeempaa naamaa!"

Mikä / mitkä olivat teidän lempparikuvanne? Itse pidän eniten toiseksi ylimmästä kuvasta, jossa poseerataan yhdessä Sannin ja hänen vuokrahevosensa Ypin kanssa!

P.S. Muistakaahan osallistua kuvakilpailuun ja arvontaan, jossa palkintona on ihanat ja lämpöiset Classic 117 Tegera talviratsastushanskat! Aikaa on huomisyöhön asti, jonka jälkeen arvonta suoritetaan. Rohkeasti vain mukaan! :) Kilpailuun pääset tästä linkistä. 

Kuvavisa sekä arvonta!

Postaus toteututtu yhteistyössä Hevosvoimat pelissä -blogin kanssa!

Nyt on tullut kauan odotetun yllätyskilpailun vuoro, kun Instagramtilimme @teamsuoraniskat saavutti huimat 150 seuraajaa! Lupailimme Emman kanssa järjestää kiitokseksi pienen kilpailun sekä voittajalle palkinnon, jonka suoritamme perinteisellä arvonnalla.

Jokaisella kilpailulla on omat ehtonsa ja sääntönsä, mutta tässä ne ovat suhteellisen väljät. 

1. Ehtona on, että osallistuja on sekä My life with horses -sekä Hevosvoimat pelissä -blogien lukija. Instagram - tilin seuraaminen ei ole välttämätöntä, jokseenkin suositeltavaa.

2. Kilpailuun voi osallistua jättämällä kommentin joko Emman tai Viivin blogiin, ei tarvitse molempiin.

3. Kommentin voi jättää myös anonyyminä, kunhan yhteystiedot eli nimi / nimimerkki sekä toimiva sähköpostiosoite ovat selkeästi näkyvissä, jotta osaamme ottaa voittajaan myös henkilökohtaisesti yhteyttä.

4. Jos kilpailu päättyy ns. "tasapeliin", arvonta suoritetaan eniten oikeita vastauksia jättäneiden osallistujien kesken. Jos vain yksi osallistuja on saanut kaikki / eniten oikein, on hän voittaja ilman arvontaa.

5. Mahdollinen arvonta suoritetaan perinteisellä ja luotettavalla arvontakoneella.

6. KILPAILUAIKA ON 4.10 - 10.10.2015 KELLO 24.00 ASTI.  Tässä ajassa kommentti pitää olla lähetettynä. 11.10 vastaanotettu kommentti ei ole mukana kilpailussa.

7. Talven ja kylmien ilmojen lähestyessä valitsimme palkinnoksi ihanat ja lämpöiset Classic 117 Tegera talviratsastushanskat, jotka toimitamme voittajalle joko henkilökohtaisesti tai postittaen. Osallistuessasi kirjoita kommenttiin hanskan ja / tai kätesi koko, jotta osaamme toimittaa oikean kokoiset hanskat.

Alla on itse kilpailu. Kuvakollaasissa on yhdeksän kuvaa, ja tehtävänäsi on nyt tunnistaa kahdeksassa kuvassa esiintyvät hevoset sekä numero kolmosessa tallin nimi. Kaikki kuvien hevoset sekä tallipaikat ovat esiintyneet blogeissamme kahden vuoden sisällä, joten voit käydä myös lunttaamassa, jos et satu muistamaan tai tietämään vastausta!

Onnea kaikille tasapuolisesti kilpailuun! Muistakaa vielä lukea tarkasti kilpailun ehdot, jotta osallistuminen sujuu kaikkien kannalta sujuvasti sekä mutkattomasti! :)

Lauri 25.9.

Normaaliin tapaan kävin jälleen perjantaina liikuttamassa vanhan suomiherran Laurin. Päivällä oli satanut ahkerasti vettä, joten olin jo valmiina siirtymään maneesin pimeyteen. Kenttä oli ehtinyt kuitenkin kuivua mukavasti eikä se ollut hirveän kurainen, joten päädyttiin ulos ratsastamaan tietysti pahimpaan ruuhka-aikaan. Ensimmäiset 15 minuuttia menikin rennösti köpötellen ja väistäen hyppääviä ratsukoita, mutta tämähän ei ollut Laurin mielestä yhtään paha asia. Nuuhkuteltiin siinä samassa Ypi-kaverin kanssa ja seurattiin muun maailman menoa.

Itselläni oli taas GoPro -kamera mukana kuvaamassa, mutta harmikseni olin unohtanut ladata sen akun täyteen, joten kuvaus pysähtyi itsestään aina muutaman sekunnin välein. Koostevideossa on siis vain lyhyitä pätkiä sieltä sun täältä, mutta koko meidän ratsastus oli aika päämäärätöntä ajelehtimista. Joitain väistöjä käynnissä ja ravissa tein sinne tänne, mutta yleisesti ottaen menin vain kaikki askellajit nopeasti läpi ja varmistin että kaasu ja jarru löytyvät. Laukassa Lauri oikein innoistui ja hetken aikaa sainkin olla varuilla ilopukkien kannalta! Tällä kertaa onnekseni säästyin moiselta hurjuusvillitykseltä ;)
Loppuun käytiin vielä kävelemässä pellon reunaa pitkin, jonne ilta-aurinko lämmitti mukavasti. Talliin palattua Lauri saikin herkulliset iltapöperönsä ja pääsi muun lauman kanssa vielä laitumelle syömään.

Tämäkään kerta ei tehnyt poikkeusta, sillä tämä oli paras poseeraus mihin Lauri millään kykeni!

ᐯIᗪEOᑭOᔕTᗩᑌᔕ Esteratsukkoa leikkimässä

Juuri kun pari kuukautta sitten ehdin vannoa, että meidän estetreenimme ovat ohi ja keskitymme pelkästään maastoiluun ja sileäntyöskentelyyn, niin lupauduin osallistumaan kavalettitunnille Hugon kanssa. Päätin ottaa tämän kertaisen itselleni haasteena ja ponille jumppatuntina vastaan. Ainahan voi lopettaa kesken, jos mistään ei tunnu tulevan yhtikäs mitään. Hugolla ei ollutkaan nyt pitkään aikaan menty mitään puomeja korkeempia, joten tämä oli sille mukavaa mielenvirkistystä.

Sain tiistaina syntymäpäivälahjaksi kauan toivotun GoPro Hero3+ -kameran ja se pääsikin heti käyttöön tunnille. Hieman oli vielä säädöt hakusessa ja kamera ei kuvannut mielestäni tarpeeksi hevosta, mutta on tämäkin nyt parempi kuin ei mitään.

Naurattaa tuon kypärän valuminen silmille kameran painon takia, ainakin piti ratsastaa leuka ylhäällä :D

Aloitettiin tunti ratsastamalla käynnissä puomien yli ja tekemällä päätyihin raviympyrät vuorotellen hitaammassa ja nopeammassa tahdissa. Hugo oli yllättävän hyvä ja rento ratsastaa, sillä se sai edetä vapaammassa muodossa pää ylhäällä sekä hieman reippaammassa temmossa. Puomeille se kaahasi korvat hörössä ja nosti innoissaan kinttujaan korviin asti. Tultiin puomeja molemmista suunnista ja välillä niitä nostettiin toisesta päästä korkeammiksi. Tämä oli hevoselle todella hyvää jumppaa, sillä se ei aina keskity jalkojensa sijaintiin vaan kauhoo menemään kuin pikajuna. Ratsastettiin puomeille niin keventäen kuin kevyessä istunnassa.

Pienen kävelytauon jälkeen opettaja nosti puomit ristikoksi, jota tultiin muutamaan otteeseen ravilähestymisillä. Meillä sujui tämä tasaisen varmasti ja Hugo oli innoissaan menossa. Ponnistuspuomin ansiosta ei tullut yhtäkään päätöntä surmanhyppyä, vaan hevonen odotti nätisti sopivalle etäisyydelle ja ponnistus lähti rehellisesti takaosan lihaksistosta. Kyydissä oli myös helpompi pysyä hypyn suuntautuessa enemmän ylöspäin kuin ennen.

Lopuksi este korotettiin noin 45cm minipystyksi, jota tultiin kolmeen kertaan. Saatiin Hugon kanssa lupa lähestyä laukassa, jottei se olisi rymistellyt huonolla tekniikalla esteestä läpi. Ensimmäisellä kerralla meillä tuli todella hyvä ja onnistunut hyppy, toisella näin jo kaukaa että lähestyminen ei onnistu ja kolmas oli ihan ok. Tärkeintä oli kuitenkin se, että ratsukolla oli hauskaa ja vielä turvallisesti valvovan silmän alla! Oli kyllä ihan huippua päästä jumppailemaan tunnille, sillä yksin hyppäämisessä on aina riskinsä.

Itsellä on vielä hieman hahmottamista myötäyksen kanssa. Koskaan en muista, että ponilla onkin astetta lyhyempi kaula!

Lopputunnista teimme vielä pienimuotoista ympyräharjoittelua puomeilla. Ratsastettiin ensin käynnissä neljän maapuomin yli, joihin jokaiseen väliin kuului tulla vain yksi askel. Meillä oli Hugon kanssa hieman ongelmia, sillä sen käynti ei ole selkeän puhdasta, joten yksi askel kerrallaan eteneminen on sille todella haastavaa. Muutamaan otteeseen se siirtyikin puomeilla raviin saakka helpottaakseen ylitystä. Saatiinkin kotiläksyksi treenata enemmän juurakkoisessa maastossa käyntiä sekä kentällä puomeja. Askellaji nimittäin paranee ja vahvistuu sitä mukaa, mitä enemmän sitä ratsastaa. Puomeja tultiin vielä ravissa, mikä olikin meille helpompaa. Aloitettiin ihan sisälaidasta, jolloin välit olivat meille sopivat. Lopussa tultiin vielä keskeltä yli, jolloin hevosen täytyi venyttää askeltaan. Tämä harjoitus meni meiltä kummassakin suunnassa hyvin ja saatiin lopetella. Hugo oli kyllä kieltämättä aika väsynyt! Hikinen se ei ollut juuri yhtään, mutta kova keskittyminen sai sen uupuneeksi. Treeni tehosi siis juuri oikeaan paikkaan ;)

Laurin ratsastuksesta on alkuviikosta tulossa vielä postausta GoPro-videon kanssa. Myös Emman blogin kanssa yhteistyönä järjestettävä kilpailu on työn alla, ja siitä ilmoitamme tarkemmin lähipäivinä! Pysykää siis kuulolla ;)

Vanhus sekä nuori villikko

Tällä viikolla onkin tultua heppailtua ihan olan takaa! Keskiviikkona harjoittelin perusratsastusta Hugon kanssa, perjantaina ratsastin Laurilla hieman vakavemmin ja eilen sunnuntaina lähdin keskelle metsää kiipeilemään Hugon kanssa erään kaverini seuraksi. Kyllä nyt lihaksissa tuntuu! Olo on niin autuaan keveä ylioppilaskirjoitusbuumin jälkeen, sillä pystyn taas rentoutumaan ja tunnen saavani elämäni takaisin. Ei koulu tähän silti vielä loppunut, vaan koeviikko alkaa parin viikon kuluttua. Sitä ennen yritän nauttia hevoselämästä täysin siemauksin ja olenkin hommannut ratsastettavia lähes joka päivälle.

Yritin ottaa Laurista kivaa poseerauskuvaa mutta yritykseksi se jäikin...

Perjantaina tosiaan liikutin Laurin ja kaatosateen sekä kovan tuulen takia ajauduttiin maneesiin. Pohja oli paikoittain hieman pehmeä, joten työskentelin rauhallisesti, mutten kuitenkaan päästänyt hevosta helpolla. Jo alusta lähtien ratsastin hevosta korkeempaan muotoon pois lapojen päältä, sillä etupainoisena Lauri kompastelee herkästi ja pohjan takia kaikki riskit piti minimoida. Aloin siis käynnissä ratsastamaan hyvin kulmia ja tein päätyihin voltit joilla väistätin takapäätä ulospäin. Ensin ravasin pitkän sivun puoleen väliin, jonka jälkeen tein käynnissä pohkeenväistöä uran sisäpuolelle ja takaisin. Hetken päästä otin väistöä myös ennen ravisiirtymistä ja tällä tavalla sain hevosen hyvin kuulolle sekä kevyeksi edestä.

Noin puolen tunnin käyntityöskentelyn ja pätkittäisten ravisiirtymisten jälkeen jatkoin työskentelyä kunnolla ravissa. Ratsastin edelleen pohkeenväistöjä sekä lyhyitä siirtymisiä käyntiin ja Lauri oli mukavan elastinen ja pehmeä suustaan. Ensimmäistä kertaa se jopa seisoi hievahtamattaan paikoillaan pysähdyksessä! Yleensä se on alkanut salakavalasti hiippailemaan eteenpäin eikä malta pysyä aloillaan. Jotain kehitystä siis havaittavissa ;) Ravissa istuin pääasiassa peppu penkissä ja ratsastin Lauria hieman ryhdikkäämmäksi, mikä onnistui pätkittäin aika hyvin. Hirveän kauanhan tuo ei jaksa kulkea ryhdikkäänä, mutta etenemme pienin askelin.

Laukkaa otin vain yhden noston verran molempiin suuntiin ja menin suoraa uraa pitkin, sillä pelkäsin pohjan pettävän alta, mutta hevonen oli kuitenkin innokas ja pisteli menemään aikamoista vauhtia. Laukassa pidin vain huolen siitä, että kaarteet edetään tasapainossa eikä mielellään hirveän etupainoisena. Lauri oli itseensä kovin tyytyväinen ja liikkui lennokkaasti laukkojen jälkeen kovasti pärskien. Loppukäynneiksi suunnattiinkin maastotielle, mutta käännyttiin aika nopeasti takaisin inhottavan tuulen takia. Heppa ehti kuitenkin siinä ajassa palautua hyvin ja oli mukavan tyytyväisen oloinen talliin tultaessa.

Eiliselle olin ottanut ylimääräisen vuoron Hugolla ratsastamiseen. Ilma oli todella nätti ja lämmin, joten päädyin kaverini Sannin kanssa maastoon kävelemään. Hän itse tuli vuokrahevosellaan ilman satulaa, joten ajattelin menevämme vain rauhallinen lenkki teitä pitkin. Mutta hänpäs keksi meille kaikennäköistä kivaa jyrkistä ylämäistä kiipeilemiseen ja kovaan laukkaspurttiin asti! Hugolla vasta olikin ihmettelemistä noissa hurjapäissä, mutta hienosti se pysyi kannoilla ja nosteli kinttujaan juurikkoisessa metsäpolulla! Oltiin yhteensä vajaa 45 minuuttia maastossa, joista alle 5 minuuttia kului tölttipätkään ja yhteen ylämäkeen mikä laukattiin. Maasto oli siis oikeastaan täysin käyntipainotteinen ja rauhallinen.

Hugo ei millään malttanut odottaa nätisti harjauksen ajan, hän tahtoi metsään!

Suunpielissä oli pieniä nirhaumia kuolaimista, joten voitelin ne nyt kunnolla sinkkisalvalla.

Metsäpolut olivat pääasiassa juurikkoisia sekä kivikkoisia, joten tämä oli Hugolle erittäin hyvää vaihtelua ja treeniä lihaksistolle. Metsään poikettiin heti laukkapätkän jälkeen, mikä olikin hyvä vaihtoehto, sillä poni kävi kuumana ja metsässä se joutui toden teolla ajattelemaan ja miettimään jokaista askelta. Pari kertaa se alkuun kompuroi ja liukasteli, mutta itse istuin vain tiiviisti satulassa ja annoin ponin itse pohdiskella ja asetella jalat hyviin paikkoihin. Tällä tavalla se rauhottui todella nopeasti! Kerran viikossa tuolla mäkisessä maastossa samoilu tekisi kyllä ponille enemmän kuin hyvää, sillä se ei selkeästi alkuun hahmottanut yhtään askeleitaan. Loppumatkasta se oli jo kuin vanha tekijä, joten kiipeilytaito pitäisi pitää nyt muistissa, jottei se enää pääse unohtumaan.

Tänään maanantaina pitikin tapahtua jänniä asioita hevospuolella, sillä mun piti käydä kokeilemassa yhtä potentiaalista treeni- ja kisahevosta vuokralle. Sovittiin kuitenkin omistajan kanssa, että siirretään kokeilu loppuvuoteen, kun hevosasiat molemmilla selkeytyvät. Jos uutta ratsastajaa ei siihen mennessä ole löytynyt, alan mielelläni kisaamaan kaikissa lajeissa itselleni hieman sopivamman kokoisen hevosystävän kanssa. Siitä hieman myöhemmin, kun asiat selkeytyvät!