Kylmäverisesti minun

Viivin hevosblogi on tullut nyt siihen pisteeseen, että muutosten aika on käsillä. My life with horses -nimi ei tuntunut enää omalta tai yksilölliseltä sekä se oli blogin sisältöä ajatellen liian ympäripyöreä. Nyt kun olen saanut elämääni nämä kaksi mahtavaa kylmäveristä ruunanrupsukkaa, ajatus "Kylmäverisesti minun" -nimestä alkoi tuntua paljon paremmalta. Päätin ihanan Emman avulla uudistaa blogin yleisilmettä hieman enemmän, joten Emma kyhäili minulle aivan upean bannerin, johon oltiin saatu inspiraatiota Islannista sekä Suomesta. Kun blogi kerran kertoo näistä Pohjoismaalaisista hevosista, pitää sisällön näkyä jo heti alkukättelyssä. Omasta mielestäni liput bannerissa ovat todella kiva yksityiskohta, jotka kuitenkin kertovat jo enemmän mitä blogin esittelyteksti. Blogin osoite saa kuitenkin pysyä samana (vaikka tuo vanha nimi osoitteessa häiritsee itseäni kovasti), jotta tänne on edelleen helppo löytää. Vanhoille lukijoille kun ei tule ilmoitusta osoitteen vaihdosta, joten he jäävät tietämättään seuraamaan "vanhaa blogia", jolloin uusista postauksista ei tule ollenkaan ilmoitusta.

Uuden nimen ja bannerin myötä blogissa vaihtui myös väriteema syksyisempään. Omasta mielestäni ruskean eri sävyt tuovat blogiin tietynlaista lämpöä ja rauhallisuutta, sillä se on mukavan maanläheinen väri. Blogiin on tulossa piakoin myös Laurin esittelysivut, jossa kerron ruunasta tärkeimpiä tietoja, jotka hyödyttävät erityisesti uudempia lukijoita. Teitä on muuten jo 62 kappaletta, kiitos teille! Luku on kokoajan tasaisesti kasvussa päin, mikä on aina mukava yllätys. Lukijoiden ansiosta myös kirjoitusinto pysyy korkealla sekä haluan pitää blogin laadukkaana hyvine kuvineen ja pitkine teksteineen. Jos teillä on minkäänlaisia parannusideoita tai haluatte muuten vain lähettää risuja tai ruusuja, otan niitä hyvin mielelläni vastaan! Myös kommentit uudesta ulkoasusta sekä nimestä ovat tervetulleita.

Ensi viikolla onkin tulossa runsaasti postauksia ulos. Viime perjantaina käytiin tuuppailemassa Laurin kanssa kentällä, ja tällä kertaa ratsastuksesta on pitkästä aikaa niin kuva- kuin videomateriaaliakin. Eilen lauantaina käytiin Emman sekä Sannin kanssa hieman shoppailemassa enemmän tai vähemmän tarpeellisia asioita niin hevosillemmekin kuin itsellemme ja ajattelin esitellä lyhyesti ostokset teille. Syyskuun kännykkäkuviakin jaan muutaman tänne blogin puolelle. Blogi tulee siis jatkossakin pysymään aktiivisena, joten toivottavasti pysytte myös te lukijatkin!
Tosiaan kommentteja ja mahdollisia risuja ja ruusuja otan mielelläni vastaan. :)

Ensimmäistä kertaa pellolla

Tuossa pari viikkoa sitten mulle ja Emmalle ilmoitettiin, että jokaviikkoinen tuntimme on peruttu. Ilma oli kovin nätti ja lämmin, joten saatiin extempore-idea lähteä maastoon tutkimaan meille hieman uudempia reittejä. Emma tiesi yhden sopivan, jolla oli ollut ennestäänkin, joten päätettiin lähteä sinne.

Tallissa hevoset saivat putsit ja suojat jalkaan ja ratsastajat huomioliivit hirvenmetsästyskauden takia. Lähdimme matkaan hieman samanlaisilla varustuksilla kuin kesällä pitkälle retkelle valmistautuessamme, mutta kuitenkin ilman eväitä ja riimunnaruja. Tällä kertaa meillä ei ollut ulkopuolista kuvaajaa mukanamme, vaan kaikki videot tallentuivat omaan GoPro-kameraani.

Videolta näkyykin kaikki olennainen, joten en selitä maastolenkistä sen tarkemmin. Ratsastettiin kivan metsäpolun läpi peltoaukeamalle, jossa käveltiin hetken aikaa ennen ravia. Hugo oli todella energinen ja jännittynyt, joten mentiin koko ajan Gletin takana. Jälkeenpäin mietittynä meidän olisi ehkä kannattanut olla Hugon kanssa ensimmäisinä, sillä aina jonkun takana tullessaan sille tulee hirmuinen kiire ja ahdistus, että mitä jos hän ei pysykkään perässä? Ravattiin peltoa edestakaisin, kunnes palattiin toisen polun kautta normaalille maastoreitillemme. Kävimme kääntymässä vanhalla uittopaikalla ja otimme samalla hieman rennompaa ravia. Uimapaikalla käännyttiin ympäri ja lähdimme tallia kohti. Perille tultuamme kävimme vielä kentällä ratsastamassa kaikki askellajit läpi ja Huginn oli todella hyvän tuntuinen! Otin vain nopeasti rennot laukat molempiin suuntiin ja ravailin pidemmällä ohjalla.

Hugo näytti ihan avaruusoliolta tuon hyönteisloimen kanssa :D Onneksi sitäkään ei tarvitse enää käyttää.

Oli kyllä todella mukava maasto ja hevosillekkin kivaa vaihtelua! Ensi kerralla taidan mennä yksin tuolle pellolle, sillä Hugo keskittyy aina paljon paremmin kun ei ole muita hevosia lähettyvillä. Silloin voin ratsastaa hieman tarkemmin ja vaatia hevoselta enemmän, josko se rauhottuisi myös paremmin ja olisi hyvin kuulolla.

Syysmaasto

Eilen päätettiin Hugon kanssa suunnata edellisistä postauksista tutun Sannin ja Ypin kanssa pitkälle maastolle hieman päitä nollaamaan. Suunnitelmissa oli vetää hieman reippaampi lenkki, mutta päädyttiin kuitenkin vain rauhalliseen tölttiin sekä yhteen ylämäkilaukkaan. Hugo oli alkumatkasta aika energinen, mutta kuitenkin todella hyvin avuilla ja muutenkin kuulolla. Käveltiin pitkät alkukäynnit suht rennosti pitkin ohjin, vaikka välillä teinkin pohkeenväistöjä tien laidasta laitaan. Ehdittiin kävellä varmasti lähemmäs puoli tuntia ennen ensimmäistä töltti-/ravipätkää.

Koko ratsastukseen meni vajaa 1,5h kenttäratsastuksineen päivinen. Tuon mittarin unohdin sulkea vasta tallissa, minkä takia  kesto näyttää hieman pidemmältä kuin mitä se todellisuudessa oli.  

Hugo yllätti todella positiivisesti ja oli hurjan yhteistyöhaluinen koko lenkin ajan! Tölttiä mentiin juuri siinä vauhdissa jota halusin ja poni pysähtyi nätisti hieman hitaampaa Ypiä odottamaan. Vain lyhyen laukkapätkän jälkeen se kävi liian kuumana ja jouduttiin kävelemään Ypin pepussa kiinni, jotta pieni poni malttoi kävellä eikä ravata hieman juurikkoisessa maastossa. Käännyttiin kuitenkin pian syvemmälle metsään, jossa oli selkeät polut, mutta missä kuitenkin piti keskittyä jokaiseen askeleeseen jos halusi selvitä kompuroimatta. Tämä oli fiksu veto laukan jälkeen, sillä Hugo joutui malttamaan mielensä ja kävellä varovaisesti. Muutaman minuutin kuluttua se olikin jo hyvin rauhallinen ja saatiin siirtyä taas kulkemaan ensimmäisiksi. Mentiin vielä kuivuneen lammen kautta toiseen metsään, missä kasvoikin tiheästi puita ja jossa jalkani olivat jälleen vaarassa liiskautua hevosen ja puiden väliin. Onneksi Hugo on sen verran kapea, että pystytään suht helposti välttämään suuremmat naarmut ja kolhut!

Kotimatkalla otettiin vielä vähän tölttiä, mutta muuten koko matka käveltiin. Lenkkiin meiltä kuluikin reilu tunti! Käytiin vielä ihan nopeasti kentällä ratsastamassa kunnolla avut läpi, jonka jälkeen ruuna pääsi talliin kuivattelemaan villaloimen alle.

Pahoittelen musiikin epäsopivuutta videoon, alkuperäinen kappale poistettiin jälleen, minkä johdosta jouduin valitsemaan YouTuben omasta musiikkivalikosta nopeasti uuden tilalle.

Jumppailua Laurilla

Viime perjantaina oli upea, syksyinen lämmin ilma ja olin suunnitellut hieman päivän kulkua etukäteen. Sain hyvän ystäväni Riinan seurakseni tallille ja ajattelimme käydä ottamassa hieman kuvia läheisellä pellolla ratsastuksen jälkeen. Meillä ei ollut mitenkään liikaa aikaa tallilla, joten päädyin ratsastamaan vain nopeasti askellajit läpi ennen pellolle suuntaamista. Laitoin varoiksi satulan selkään, sillä Lauri oli kuulemma edellisinä päivinä ollut hieman virkeä, todennäköisesti viilenevän ilman takia.

Kentällä olikin sopivasti muutama puomi uran sisäpuolella, joten käytin niitä alkuverryttelyssä. Ratsastin niin käynnissä kuin ravissakin niiden yli ja vaihdoin suuntaa aina puomin päällä. Tässä Laurin piti hieman nostella koipiaan ja samalla sen oma moottorikin alkoi toimia mukavasti. Käynnissä ja raviverryttelyssä keskityin etenkin siihen, ettei hevonen kulje kyntäjän tapaisesti paino etujaloilla ja turpa maassa. Alkuun Lauri olikin hieman raskas kädelle, mutta lukuisten siirtymien avulla saatiin jotain tolkkua tekemiseemme.

Kerrankin kävi hyvä tuuri ja housuni mätsäsivät sattumalta yhteen huovan kanssa sekä saappaat satulan :D

Ravissa työskentelin pitkälti kevyessä ravissa, sillä tarkoituksena ei ollut tuuppailla mitenkään vakavasti tai tarkasti. Kunhan hevonen liikkui pohkeesta eteen ja tuli pidätteestä takaisin sekä kääntyi haluamaani suuntaan. Laukkaakin otin vain yhden noston verran, ihan vain sen takia kun se on Laurin mielestä niin kivaa. Laukkaa ruuna pyörittikin hyvin ja oli muutenkin oikein kuuliaisen oloinen. Ravissa hömpöteltiin vielä hetki hieman pidemmällä kaulalla ennen käyntiinsiirtymistä.

Loppua kohden tein vielä vähän tarkempaa harjoitusta käynnissä. Hidastin ja kokosin kykyjeni mukaan käyntiä niin hitaaksi ja lyhyeksi, että hevonen melkein pysähtyi. Muutaman askeleen jälkeen pyysin Lauria reippaasti eteenpäin työntämällä kättä reilusti suuta kohti. Näin hevonen venytti askeltaan pitkälle eteen ja samalla muoto laski alemmas. Taas muutaman askeleen jälkeen nostin hevosta ylemmäs ja hidastin käyntiä. Välillä hidastin ihan pysähdykseen asti, josta taas reippaasti pitkään käyntiin. Tämä harjoitus on varsinkin Laurille todella hyvä, sillä se on luonteeltaan todella hitaasti syttyvä, jolloin reipas eteenratsastus käynnissä saa sen kuulolle sekä hieman vireämmäksi. Lauri sai juonesta kiinni todella nopeasti ja siirtymiset oli helppo ratsastaa. Se myös pärski runsaasti aina eteenratsastamisessa, joten se oli selkeästi herralle mieleen.

Hieman pidempää käyntiä työntämällä kättä eteenpäin, jolloin hevonen valuu hetkellisesti etupainoiseksi.

Kättä ylöspäin nostaessa myös hevonen nousee ylemmäs ja ottaa tarkoituksen mukaisesti lyhyempää askelta.
Tämä on Laurille hankalempaa, sillä se jännittyy kovin helposti niskastaan.

Hyvästä, valmistellusta käynnistä on helppo suorittaa siisti pysähdys.

Pysähdyksestä jälleen eteen, jolloin hevonen ottaa takajalkojaan kunnolla alleen.
Tämäkin tekee Laurille todella hyvää, koska sillä ei ole mikään erityisen vahva tai voimakas takapää.

Tämän jälkeen suunnattiinkin kuvaajani kanssa pellolle, ja matkan varrella mukaan tarttui myös Sanni ja Ypi. Pellolla oltiin reilun vartin verran ottamassa syksyisiä kuvia, joita pääset katselemaan edellisestä postauksesta!

Auringonpaisteessa

Pojat nuuhkuttelee!

Koska poni mököttää niin toisen täytyy hymyillä molempien edestä!

"Noniin näytäppäs säkin nyt vähän muikeempaa naamaa!"

Mikä / mitkä olivat teidän lempparikuvanne? Itse pidän eniten toiseksi ylimmästä kuvasta, jossa poseerataan yhdessä Sannin ja hänen vuokrahevosensa Ypin kanssa!

P.S. Muistakaahan osallistua kuvakilpailuun ja arvontaan, jossa palkintona on ihanat ja lämpöiset Classic 117 Tegera talviratsastushanskat! Aikaa on huomisyöhön asti, jonka jälkeen arvonta suoritetaan. Rohkeasti vain mukaan! :) Kilpailuun pääset tästä linkistä. 

Kuvavisa sekä arvonta!

Postaus toteututtu yhteistyössä Hevosvoimat pelissä -blogin kanssa!

Nyt on tullut kauan odotetun yllätyskilpailun vuoro, kun Instagramtilimme @teamsuoraniskat saavutti huimat 150 seuraajaa! Lupailimme Emman kanssa järjestää kiitokseksi pienen kilpailun sekä voittajalle palkinnon, jonka suoritamme perinteisellä arvonnalla.

Jokaisella kilpailulla on omat ehtonsa ja sääntönsä, mutta tässä ne ovat suhteellisen väljät. 

1. Ehtona on, että osallistuja on sekä My life with horses -sekä Hevosvoimat pelissä -blogien lukija. Instagram - tilin seuraaminen ei ole välttämätöntä, jokseenkin suositeltavaa.

2. Kilpailuun voi osallistua jättämällä kommentin joko Emman tai Viivin blogiin, ei tarvitse molempiin.

3. Kommentin voi jättää myös anonyyminä, kunhan yhteystiedot eli nimi / nimimerkki sekä toimiva sähköpostiosoite ovat selkeästi näkyvissä, jotta osaamme ottaa voittajaan myös henkilökohtaisesti yhteyttä.

4. Jos kilpailu päättyy ns. "tasapeliin", arvonta suoritetaan eniten oikeita vastauksia jättäneiden osallistujien kesken. Jos vain yksi osallistuja on saanut kaikki / eniten oikein, on hän voittaja ilman arvontaa.

5. Mahdollinen arvonta suoritetaan perinteisellä ja luotettavalla arvontakoneella.

6. KILPAILUAIKA ON 4.10 - 10.10.2015 KELLO 24.00 ASTI.  Tässä ajassa kommentti pitää olla lähetettynä. 11.10 vastaanotettu kommentti ei ole mukana kilpailussa.

7. Talven ja kylmien ilmojen lähestyessä valitsimme palkinnoksi ihanat ja lämpöiset Classic 117 Tegera talviratsastushanskat, jotka toimitamme voittajalle joko henkilökohtaisesti tai postittaen. Osallistuessasi kirjoita kommenttiin hanskan ja / tai kätesi koko, jotta osaamme toimittaa oikean kokoiset hanskat.

Alla on itse kilpailu. Kuvakollaasissa on yhdeksän kuvaa, ja tehtävänäsi on nyt tunnistaa kahdeksassa kuvassa esiintyvät hevoset sekä numero kolmosessa tallin nimi. Kaikki kuvien hevoset sekä tallipaikat ovat esiintyneet blogeissamme kahden vuoden sisällä, joten voit käydä myös lunttaamassa, jos et satu muistamaan tai tietämään vastausta!

Onnea kaikille tasapuolisesti kilpailuun! Muistakaa vielä lukea tarkasti kilpailun ehdot, jotta osallistuminen sujuu kaikkien kannalta sujuvasti sekä mutkattomasti! :)

Lauri 25.9.

Normaaliin tapaan kävin jälleen perjantaina liikuttamassa vanhan suomiherran Laurin. Päivällä oli satanut ahkerasti vettä, joten olin jo valmiina siirtymään maneesin pimeyteen. Kenttä oli ehtinyt kuitenkin kuivua mukavasti eikä se ollut hirveän kurainen, joten päädyttiin ulos ratsastamaan tietysti pahimpaan ruuhka-aikaan. Ensimmäiset 15 minuuttia menikin rennösti köpötellen ja väistäen hyppääviä ratsukoita, mutta tämähän ei ollut Laurin mielestä yhtään paha asia. Nuuhkuteltiin siinä samassa Ypi-kaverin kanssa ja seurattiin muun maailman menoa.

Itselläni oli taas GoPro -kamera mukana kuvaamassa, mutta harmikseni olin unohtanut ladata sen akun täyteen, joten kuvaus pysähtyi itsestään aina muutaman sekunnin välein. Koostevideossa on siis vain lyhyitä pätkiä sieltä sun täältä, mutta koko meidän ratsastus oli aika päämäärätöntä ajelehtimista. Joitain väistöjä käynnissä ja ravissa tein sinne tänne, mutta yleisesti ottaen menin vain kaikki askellajit nopeasti läpi ja varmistin että kaasu ja jarru löytyvät. Laukassa Lauri oikein innoistui ja hetken aikaa sainkin olla varuilla ilopukkien kannalta! Tällä kertaa onnekseni säästyin moiselta hurjuusvillitykseltä ;)
Loppuun käytiin vielä kävelemässä pellon reunaa pitkin, jonne ilta-aurinko lämmitti mukavasti. Talliin palattua Lauri saikin herkulliset iltapöperönsä ja pääsi muun lauman kanssa vielä laitumelle syömään.

Tämäkään kerta ei tehnyt poikkeusta, sillä tämä oli paras poseeraus mihin Lauri millään kykeni!